… ja suurella todennäköisyydellä myös vika :D

Nelli ja Viivi – vaikka niin kovin eri kokoisia ja mallisia ovatkin – ovat voineet käyttää samoja satuloita viime aikoihin saakka. Vaan ei enää, Nelli on saanut lisää lihaksia selkäänsä (ja vähän muuallekin) ja levinnyt, joten satulakauppa kutsui.

Luc Childeric on ihana! Alkuun vähän epäilin isohkojen polvitukien takia, koska mulle hyvä satula tarkoittaa liikkumamahdollisuutta ja olemattomia tukia. Minähän en kokopaikkaisia housuja jalkaani suostu pistämään, saati sitten jotain grippipaikkaisia… Mutta, satula on ehkä parasta ikinä! (ja Mattesin karvavyö tottakai)

Childericit ymmärtääkseni tehdään kaikki mittatilauksena, tämän täytyy olla jonkun töppöjalkaisen tilaama. Tosin takakaaren laatassa oleva sukunimi on ruotsinkielinen – toivottavasti edellytyksenä ei ole, että myös nykyisen omistaja pitää alkaa kommunikoida ruotsiksi…

Tästä muistuukin mieleeni tilanne vanhalta tallilta, jolle silloin kovin naureskeltiin: hevonen #1 on ratsastuksessa, kuskilla valkea paitapusero päällä. Hevosta #2 talutettiin, taluttajalla hame päällä. Joten, kun tulin kentälle Viivin kanssa ihan normaaleissa ratsastusvaatteissa, jäi minulle ainoaksi vaihtoehdoksi ruveta puhumaan ruotsia. Jep jep.

Mutta mutta, koska tuli uusi (käytetty) satula, piti ottaa käyttöön myös uudet suitset. Vähän vanhan malliset mutta ainakin kirjoittajan silmää kovin miellyttävät Stübbenit:

Kylläpä sitä nyt tuntuu materialistiselta :)

Mutta hei, me asutaankin tallilla jossa yleisessä käytössä olevat pyyhkeet ovat sentään mm. Ristomatti Ratiaa ja Luhtaa!

- Aino