Viime syksynä samoihin aikoihin Ainon varustepostauksen kansa virittelin jälleen vanhaa Winteciä käyttökuntoon. Sauma oli palannut kolmen kuukauden astutusreissusta mikä tarkoitti paljon laidunta ja vähän liikuntaa. Tamma oli kerännyt noin kaksisataa kiloa painoa kesän aikana. Tämä tarkoitti kahta kaarileveyttä Wintecin asteikolla.

Vuosikausia sitten hankittu satulahan on ruma, aivan kauhea istua eikä sovi oikeasti yhdellekään hevoselle. Monta kertaa on kuitenkin tullut vastaan tilanteita joissa se on ollut aivan korvaamaton. Ostin satulan vuosia sitten vanhalle tammalleni Huilulle. Tilanne oli se tyypillinen, ettei rahaa olisi ollut satulaan lainkaan ja hyppäämään piti päästä eli jonkinlainen istuin oli välttämätön. Ja tietenkin ajatuksella, että ostan paremman heti kun rahatilanne paranee. Satula ehti nähdä kilometrin poikineen jo edesmenneen Huilun selässä. Mutta olipa kätevää kun oli uudelle hevoseselle istuin valmiina varastossa silloin kun menin hieromaan kauppoja Saumasta. Sauma oli tuhdissa kunnossa ostohetkellä. Aloitin leveimmästä Wintecin kaaresta ja vaihdoin alkuun viikon välein kapeampaan.  

Kiittelin vanhaa penkkiä myös viime syksynä haettuani Sauman  ja kesämahan kotiin. Satulahan on rahalliselta arvoltaan suorastaan tappiollinen. En tiedä kuinka paljon pitäisi tarjota, että joku sen huolisi. Käyttöarvoltaan se on ollut korvaamaton näissä hevosen vaihdoissa tai silloin kun omistettavan hevosen kilomäärä vaihtelee kovasti.

 

20171207_184751.jpg

Säännöllisesti muutaman vuoden välein kaivan vanhan Wintecin jostain kaapin uumenista ja samalla viihdytän tallitovereita sillä, että vanhaa synteettistä satulaa ei ole aika pystynyt tappamaan. Ja meillä kun joskus ajatus vähän karkailee, olemme nähneet kulahtaneen penkin tulevaisuuden. Sitten kun joku suuri johtaja maailmassa villiintyy possauttamaan meidät kaikki taivaan tuulin, löytyy tuhkan ja jätteen seasta vain lauma virkeitä rottia. Ja  vanha Wintec. 

 

- Heidi