Loppuu ne pitkätkin lomat joskus ja Lemun kohdalla saikkuputki oli onneksi ohi elokuun loppupuolella, niin että ehdin vielä muutamiin kenttäkisoihin. Otus oli sen verran turpeassa kunnossa ja laukkatreeniäkään en ollut tehnyt ikiaikoihin, hyppäämisestä puhumattakaan, joten päätin mennä pari tuttaria. Lemun harja oli tietysti kasvanut kauheaksi pöheiköksi saikun aikana, enkä todellakaan vaivautunut nyppimään sitä, vaan leikkasin ns. välisiilin eli irokeesin vastakohdan. Näyttää tosi tyylikkäältä nyt, kun harja on vähän kasvanut, mutta helpotti letittämistä.

Putsasin rapahirviön ja kävin Kangasalla taapertamassa tuttarin ja sain just viimeisen rusetin. Sain samalla ”Once in lifetime” –kokemuksen, tuloslistalla seuraavana eli meidän perässä lukee S. Siltakorpi – Lucky Accord. Sannan MM-kenttäratsuhan siirtyi juuri hänen pikkuveljelleen Samille  ja tämä taisi olla ratsukon ensimmäinen kenttäkisastartti. Ennustan, etteivät kauaa osallistu samoihin luokkiin kuin minä ja Lemu.

Toveri Tanja oli myös saanut Niitin kisakuntoon (vaivoja on ollut vähän joka suunnalla tällä kaudella) ja kävimme yhteistuumin Harjussa (lähes Venäjällä) huristelemassa tuttaria syyskuun alkupuolella. Minun onnekseni kyseessä eivät olleet kouluratsastuskilpailut, osallistujia oli 26 ja olin vetelän koulutaaperruksen jälkeen sijalla 22. Lähes koko kopla hyppeli rataesteet puhtaasti, mutta maastossa sitten sattui ja tapahtui senkin edestä. Lemu selvitt radan virheittä ja kaiken kukkuraksi olin koko porukan nopein. Nousin mukavasti tuloslistalla, kotiinviemisinä keltainen rusetti eli olin viides ja toveri Tanja oli toinen. Maastossa taisi olla tuttariin hivenen liikaa tehtäviä ja hivenen liian kummallisen näköisiä esteitä, kuten tämä, jonka takana Tanjan kanssa piileskelemme.

Kisakausi päättyi sitten erittäin perinteisellä tavalla Niinisalossa. Palasin takasin helppoon luokkaan: normikoulurata, rataesteiltä ei puomeja, mutta yliaikaa, kun tein niin pitkät tiet märällä nurmella. Ja maastosta vähän yliaikaa, loppusijoitus vähän ennen luokan puoltaväliä. Valokuvaaja Kimmo Virkki nappasi meistä kuvan Lemun valahtaessa pläjäyksen banketilta alas.

-Pynde