Elämä hymyilee – vaan ei minulle. En ole yli kuukauteen istunut Lemun (tai minkään muunkaan elikon) selässä sekuntiakaan. Lähinnä olen seurustellut kengittäjän kanssa tapailemalla kyseistä herraa säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Muuten ihan mukavaa ajankulua, mutta seppä ei ole suostunut kanssani treffeille ilmaiseksi, vaan joudun jatkuvasti olemaan lompsa levällään.

Lemu näyttää tiineeltä tammalta, koska on vain syönyt ja paskonut viikkotolkulla. Ja sen lisäksi polkenut etukenkiänsä irti useampaan kertaan ja järjestänyt itselleen myös kaviopaiseen – ja tuplana.

Hetken jo ehdin elätellä toiveita satulassa istumisesta, vaan olipa samainen irtokenkä/paisejalka paksu kuin tukki tässä muutama päivä sitten. Mieltäylentävä haava jalan sisäpuolella hieman kainalon alapuolella, eikä toivoakaan saada mitään sidosta pysymään kyseisessä kohdassa.

005.jpg

Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen tein Niksipirkka-innovaation ja nyt on haava kärpäsiltä suojattu. Eikä tarvittu muuta kuin sukkahousut ja tissiliivit (=lapaloimi).

007.jpg

 

-Pynde