Olen muistaakseni aina hehkuttanut sitä, kuinka kivaa maastoesteiden hyppääminen onkaan. Ilmeeni kyllä kertoo kyseessä olevan jotain ihan muuta kuin absoluuttista hauskanpitoa.
Arvatkaapa mitä mielessäni liikkui kuvan ottohetkellä:
- iik, mahdankohan pysyä kyydissä
- iik, mahtaakohan Lemu pysyä pystyssä
- iik, onkohan vesi kylmää
- kaikki edellä mainitut
- ei yhtään mitään
Lemu pysyi pystyssä, vaikka vettä olikin runsaanpuoleisesti ja minäkin pysyin turvaistuimessani. Mukavaa, että toverini Tanja Tammelasta oli ikuistamassa nämäkin hetket.
Kisakautemme jatkui Jokelassa huhtikuun puolivälissä seurakisoissa, joissa suurin esteluokka oli 90 cm ja senhän me Lemun kanssa voitimme ja saimme hienon satulahuovan palkinnoksi. Tosin vielä en ole hennonut huopaa ottaa paketista pois, käytetään ensin vanhat puhki. Hyppelin metrikympin rataharjoituksena, muuten ihan sujuvasti, mutta sarjan romutin kokonaan. Lemu ei suostunut jarruttamaan, joten ajoin päin a-osaa ja sekuntia myöhemmin päin b-osaa. Onneksi tuomaritornista annettiin radan jälkeen lupa uuteen yritykseen sarjalla ja tällä kertaa ratahenkilökunta ei joutunut rakennushommiin.
Huhtikuun lopulla kävimme Ypäjällä treenaamassa maastoesteitä kauden ensimmäisiä ulkokisoja varten. Lemu hyppeli mielellään, mutta minulle tuli selvästi lisää haasteita tulevaa kisakautta ajatellen: ns. kuninkaallisen vilkutuksen lisäksi täytyy opetella hymyilemään nätisti eikä irvistellä kuvissa kuin Disneyn Irvikissa. Lemu näyttää kuvissa huomattavasti seesteisemmältä kuin allekirjoittanut. Treenistä löytyy videopätkä täältä: https://www.youtube.com/watch?v=Mop5iVSBc44
Tositoimiin pääsin vappuviikonloppuna eli 2.5. Ypäjällä osallistuin helppoon luokkaan. Koska olen työssäkäyvä ihminen ja vappu on työväen juhla, niin kuskin nesteytys oli ainakin suoritettu ennen kisoja asiaankuuluvalla tavalla.
Kouluratsastus tapahtui hiekkalaatikossa, vaikka oikeampi nimitys olisi ollut mutalaatikko. Tästä oli kuitenkin meille selvästi etua, koska useat isoliikkeiset ja eteenpäinpyrkivät hevoset jännittyivät ja tekivät tahtirikkoja; Lemu sen sijaan pökersi mutalillussa tasaisesti kuin pölynimuri ja sainkin lähes 63%!! Rataesteillä tuli tosi paljon pudotuksia, vain kuusi nollarataa 25:stä osallistujasta, ja Lemu teki yhden nollaradoista. Olinkin koulun ja rataesteiden jälkeen neljäntenä eli rusetin syrjässä kiinni, 7 sijoittui kaiken kaikkiaan.
Päätin ratsastaa maastoradalla kuin viitapiru, jotten saisi yliaikavirheitä. Vielä rusettiakin enemmän motivaatiota reippaaseen ratsastukseen antoi tieto siitä, että kotitallilla Riksussa oli illanistujaiset käynnissä. Eli mitä nopeammin olisin maalissa, sitä nopeammin pääsisin mukaan illanistujaisiin. Treenissä muistaakseni opetettiin, että kapealle esteelle pitää tulla lyhyttä ja terävää laukkaa, hevonen suorana, kunnolla ohjan ja pohkeen välissä jne. Ja käytännössä: neloseste oli ekan veden jälkeen oleva kapea risulaavu, jolle oli tullut useampia ohimenoja. Oletin että Lemu vähän jarruttaa vedelle, joten siinä saa sen hyvin järjestykseen pitkähkön laukkapätkän jälkeen (jonka ajoin tosi vinhasti). No eipäs Lemu hidastellutkaan veteen mennessä, ohjatkin olivat hippasen pitkät (kuten aina) ja ponnistuspaikka näytti jäävän melko kauaksi. Harkitsin hetken ohjien lyhentämistä, puolipidätteitä ym. rimpuilua, mutta Lemu oli jo ns. leimannut esteen, joten hurautin siitä yli kaikkea muuta kuin treenissä opetetulla tavalla. Kun olin reilun parinsadan metrin päästä maalista ja oli enää kaksi helppoa estettä jäljellä, niin vilkaisin kelloa ja hämmästyksekseni aikaa oli vielä puolisen minuuttia jäljellä. En siis saanut yliaikavirheitä, joten säilytin neljännen sijani ja sain rusetin. Ja mikä tärkeintä: tallijuhliin ehtiessäni ruokaa ja juomaa oli reilusti jäljellä.
-Pynde
Kommentit