Kilparatsastajan urani sujuu yhtä jouhevasti kuin toverini Päivin elämä eli mutkia matkassa riittää. Olin mukamas niin kiireinen koko kevään, etten ehtinyt pääsiäisen tipitii kisojen jälkeen mihinkään, joten aloitin varsinaisen kisakauden suoraan Ypäjän helposta luokasta vappuna. Kerran kävin sentään treenaamassa into piukeana, kuten kuvasta näkyy.

Kisoissa oli ns. normipäivä, eli väsähtänyt koulurata, hivenen yllättäen puhdas rataestekierros ja hivenen yliaikaa tosi raskaasta maastosta, missä pohja upotti julmetusti paikoitellen.

Helpon luokan maasto ratsastettiin viimeisenä ja samaa mutaista peltopolkua olivat jo kirmanneet suurin joukoin tuttarin ja harrasteen menijät. Olin vielä koko porukan toiseksi viimeinen lähtijä, joten Lemu sanoi pari kertaa RÖH ponnistaessaan mutalällistä yli esteiden.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus suorittaa hivenen palauttavaa hölkkää, mutta Lemu oli ep eli liikkui epäpuhtaasti, ja sitähän totisesti kammoavat kaikki hevoseläinten kanssa tekemisissä olevat. Kävelytettiin pari päivää ja ontuma lisääntyi eli klinikalle. Siellä eläintohtori pyysi esittämään juoksua ja tulos oli suoralla ontuma 4/5 eli tosi paha ja ympyrällä otus oli lähes kolmijalkainen. Erittäin varovaisesti tohtori sitten ryhtyi Lemua kopeloimaan selästä, lautasilta, takapolvesta, kintereestä, vuohisesta, kaviosta ja oli jokseenkin hämmästynyt, kun Lemu ei ollut kopeloinnista/vääntämisestä/taivuttamisesta/pihdeillä puristelusta millänsäkään. Siispä lyijyessu päälle ja röntgeniin. Läpivalaisu ei valaissut vamman laatua, joten ohjelmassa oli puuduttelua, odottelua, ihmettelyä. Allekirjoittanut oli jo siinä vaiheessa karannut duuniin ja jättänyt hevosen klinikalle. Vuohinen sitten sai kortisonipiikin ja muutama viikko lepoa.

Ratsastin neljä kertaa, joista yksi oli koulutreeni ja yksi hyppytreeni, joten päätin, että on aika jatkaa kilpauraa. Keravalla oli kesäkuun puolivälissä karkelot, joissa olin huonoin ikinä. Koulurata sujui sentään siedettävästi, mutta rataesteiltä keräsin ennätykselliset 24 virhettä. Oli hivenen koordinaatio hukassa, kun ajauduin suoralta linjalta sivuun ja Lemu meinasi hypätä väärän esteen ja törmäsi sitten oikeaan. Yllätin otuksen niin täysin, ettei se hypännyt eikä oikein kieltänyt, vaan törmäsi suoraan päin estettä. Hyvä minä. Hajotin lisäksi pari estettä ja kaikenlaiseen kupeksimiseen meni niin paljon aikaa, että yliaikaa todella tuli. Tuloslistalla olin koulun ja rataesteiden jälkeen tasan viimeisenä eikä maastorata muuttanut tilannetta mitenkään. Maastossa sentään selvisin hankalahkosta, kapeasta nuolenkärjestä ja olin siitä niin innoissani, etten tietenkään ratsastanut seuraavalle esteelle ja Lemu katsoi hieman epäillen valkoista tukkia ja hyytyi pysähdykseen asti. Puolikkaalla coffinilla pidin kaksin käsin harjasta kiinni, etten tupsahda hautaan nassulleni ja siitä selvittiinkin kunnialla. Odotin veden aiheuttavan vaikeuksia, koska ensin oli isohko mökki alamäessä, sitten toinen mökki juuri ennen vesirajaa, seuraava mökki heti vedestä ylös tullessa, pieni lenkura, sarjana mökki ja alashyppy takaisin veteen ja vedestä noustessa taas reilun kokoinen mökki. Lemu loikki koko lähiön sujuvasti, mikä oli kovin ilahduttavaa. Tuloslista on melkoisen karua luettavaa, koska olin siis viimeinen, mutta samalla myös kolmas ei-sijoittunut: 23 ratsukkoa starttasi kisaan ja 9 meistä tuli maaliin asti.

https://kipa.ratsastus.fi/modules/system/stdreq.aspx?P=2&VID=default&SID=497456488787671&A=open%3asrluifld%3aresultfield_listview%3a%3a59067%3anoclose%3aKENT%3a%3a15553&S=2&C=45361

-Pynde