Kuluneen syksyn yllättävin käänne on ollut se, että Sauma on päässyt kouluun. Nea tarvitsee koulutehtävää varten nuoren tai kokemattoman hevosen ja oivalsin heti, että Sauma sopisi jälkimmäiseen kuvaukseen. Nea kävikin koeajolla ja totesi korrektisti:" Joo, tää sopii tarkoitukseen hyvin." Sauma on siis periaatteessa oppinut kesän aikana hyppäämään ja ravit ja laukatkin alkaa sujua. (Huomaa omistajan kyky kieltää tosiasiat, jonka avulla jaksaa kaivaa kuvetta kaakin laskuihin vuodesta toiseen...). Syksyn viilennyttyä Sauma on virkistynyt kovasti. Vyötärönseudun kaventumisen myötä se tietenkin jaksaa myös juosta pidempään väsymättä. Ongelmana varsinkin laukassa on se, että Sauma saa kuskin irti satulasta, jolloin jarru ja ratti katoaa ja Sauma lapasoituu eli lähtee käpälästä. Sinänsä asiassa ei ole mitään uutta, tätä kuskiahan on viety kuin märkää riepua niin kauan kuin olen hevosen omistanut. Tietenkin voisi olla virkistävää päästä hiljalleen muihin aiheisiin.

Nea siis urakoi talven aikana käymällä välillä Sauman kotona ja Sauma käy välillä Nean koulussa. Tarkoituksena siis, että Nea kouluttaa Saumasta ratsua. Ensimmäinen reissu kesti pari päivää. Pääsin tohkeissani pakkaamaan tavaroita joita kertyi sitten yllättävän vähän.

Koulussa Sauma kävi arvioitavana näyttelykolmiossa. Kaikki askellajit arvioitiin ratsastettuna. Arvostelu ei ollut mitenkää mairitteleva, mutta onpa jotain mistä ammentaa tavoitteita opiskelulle!

- Heidi