Olen tunnetusti jokseenkin laiska, joten harjaan Lemusta yleensä vain satulan paikan. Kaviot putsaan (silloin kun jaksan) ämpärin kannen päälle, niin ei tarvitse lakaista. Vetelän heppatädin niksipirkka :)

Jokelassa oli seuraestehyppelyt heinäkuun lopussa, olin koko päivän järjestämässä kisoja Lemun lepäillessä tallissa. Säätiedotus lupasi sellaisia monsuunisateita koko Etelä-Suomeen, että rotatkin olivat vetäneet räpylät jalkoihinsa.

Nyt vähän hupsuttelin, tosiasiassa kyseiset otukset tulivat vastaan viime talvena Buenos Airesissa ja tietysti olin heti käpälä ojossa hipistelemässä moisia outoja kulkijoita. Eivät purreet!

Täällä Suomessa on ollut tosi sateinen kesä, kuten jokainen läsnäolija tietää. Jokelan kisojen kanssa samaan aikaan Hangossa kilpailtiin Sea Horse Weekin merkeissä ja siellä vettä tuli taivaalta siihen malliin, että sunnuntaina vain merihevosella olisi voinut osallistua. Nimi oli enne.

Jokelassa taivaalta tuli vain pari kuuroa aamupäivällä. Siinä vaiheessa, kun viimein iltapäivällä kapusin Lemun selkään, luvatun kaatosateen sijaan tuli vain pikku sihnua. Hurautin metrin radan viimeisenä lähtijänä (tasan kolme osallistujaa), enkä ollut rekisteröinyt ollenkaan, että kaksi aikaisempaa hyppelijää olivat ottaneet virheitä jo perusradalla. Kaahotin toisessa vaiheessa, kun kuulin ratahenkilökunnalta jo voittaneeni. Enpä sitten enää kiirehtinyt viimeisiä esteitä ja pudotinkin yhden puomin ja samantien jäin norkoilemaan sinivalkoista rusettia. Könysin vielä samaan syssyyn kympin radan läpi, siinä tulikin kaksi puomia alas ja yleisö kehtasi väittää, että syynä oli kuskin liian painava takapuoli. Perätön väite.

-Pynde