Syksyn tullen kotirintamalla on ollut varsin rahaa vieviä yllätyksiä: putkiremontti ja autoremontti. Kummastakaan ei selvitty ilman lisälainaa. Tämäpä sitten innosti kilpailuttamaan pankit sillä tuloksella että pankin vaihto vaikutti kuukausittaiseen lyhennykseen ihan mukavasti. Kun asia oli selvä ja velat siirretty toiseen firmaan, päästi allekirjoittanut suustaan lausahduksen: ”kylläpä on mukavaa kun meilläkin jää vähän enemmän rahaa, päästään ehkä lomallekin.”

 

Hienosti meni, omastakin mielestä, sillä tämän lausahduksen jälkeen alkoi tapahtua. Mulli päätti järjestää mammalle tekemistä ja ähkyn. Siinä sitä sitten päivystävän eläinlääkärin kanssa viikonloppuna letkuteltiin ja hämmästeltiin, vaiva olikin mukavasti jo poispäin menossa..

 

Ähkykävelyn lomassa sitten Armas Mulqqu karsinasta tullessaan astui allekirjoittaneen koiranpennun jalan päälle, mistä sitä sitten varsinainen huuto syntyi. Ja seuraavalle päivälle Mevettiin kuvantamaan vammaa...

 

Luojanlykky maanantai näytti siltä että karsinassa on sontaa, hip hei! Koiran kanssa Mevettiin, kuvaus, murtuma hyvässä paikassa, ennuste hyvä.

 

MAHTAVAA!!

 

Ehdin jo ilakoida Mullinkin hyvästä voinnista, kunnes tiistaina lounastauolla töissä sain puhelun. Mulli kuopii ja makoilee. Tässä kohtaa jo silmissä sumeni, ja soitin itkupuhelun the koutsille Maisalle. Yhdessä tuumin Mulli sairaalaan ja tutkimusten jälkeen syypääkin selvisi: maailman nirsoimman hevosen paksusuoli oli täynnä hiekkaa. Että hipvitunhei. Sinnehän se oli sitten hoitoon jätettävä, tuumin, satasien vilistäessä silmissä...

 

Tiistaista lauantaihin sairaalahoitoa, kädessä melkoisen hemaiseva lasku, ja niin hirvittävä väsymys silmässä että voisi nukkua viikon. Jotenkin yritin lohdutella itseäni, että nyt voi ajatella käyneensä hevoskaupassa, sai ihan uuden Mullin, päivitettynä.

 

Enpä enää uskalla muuta virkkoa kuin että leuka rintaan ja nöyränä kohti uusia vastoinkäymisiä.

 

- Päivi