Palataanpa vielä viime vuoden puolelle. Jo keväällä Sauman parannellessa jännettä, alkoi mieleeni hiipiä aavistus, ettei tästä hyvä tule. Olin jo Saumaa ostaessa yrittänyt löytää myynnissä olevaa saransalamalaista ja nytpä keksin, että Saumahan voi sellaisen minulle varsoa käpälää parannellessaan. Soitin orin omistajalle ja vakuutin varmasti ravimiehen nokkeluudellani. Ei aavistustakaan ollaanko nyt tekemässä ratsua vai ravuria, mutta hevosta kumminkin. Vanha hevosmies ei vähästä hätkähdä vaan tokaisi naureskellen tuon otsikon lausahduksen. Tästä onkin muodostunut lähipiirissä letkautus niihin hetkiin kun suunnitelmat on suuremmat kuin realistiset mahdollisuudet. Ja suuria suunnitelmiahan meillä hevosihmisillä piisaa.

No, on helppo neuvoa silloin kun on itse onnistunut. Tuumasta toimeen kuten aina ja Sauma Orimattilaan. 

Matka oli sen verran lyhyt ja oriasemalla hotelli pitkin kesää ylibuukattu, että Sauma kävi siemennysten välissä kotona. Arvaatte varmaan, ettei tämäkään tiinehtyminen sujunut ihan suunnitelmien mukaan ja kylläpä kuljettiinkin samaa reittiä pitkin kesää.

Kävin aika monta kertaa viemässä tai hakemassa Sauman työpäivän jälkeen illalla jolloin koko oriaseman tienoo oli jo tyhjentynyt. Yleensä Sauma oli muuttanut johonkin toiseen tarhaan mihin olin sen jättänyt. Onneksi kaikilla tammoilla oli nimitiedot riimussa kiinni, joten jopa tällainen puusilmäinen hevosenomistaja löysi omansa.

 

- Heidi