No niin, Harmaahan siis oli kuin olikin telonut itsensä taannoin laitumella hurvitellessaan – ks juttu  ”Syyspuuhia” syyskuulta. Jalan turvotus ei ottanut laskeakseen joten pääni sisäiset hälytyskellot alkoivat soimaan taas kerran.

Siispä Teivoon. Sama luotto-eläinlääkäri oli hieman hämmästyneen näköinen kun näki meidät jälleen paikalla, varsinkin kun kerroin että nyt olisi ihan UUSI juttu… Lopputulos kuitenkin oli, että riekkuessa oli takajalan vuohisnivel nyrjähtänyt ja hankositeen ulkohaara saanut pienen repeämän. ”Niin, hankosidevammoistahan yleensä omistajat toivovat että olisivat traumaperäisiä, mutta yleensä ne eivät sitä ikinä ole vaan rasitusperäisiä. Mutta TÄMÄ kyllä on traumaperäinen.” Niveleen nyrjähdyksen jälkihoidoksi DMSOta ja kortisonia, ja kuukausi käyntiä ja tervetuloa kontrolliin. Kassan kautta olkaa hyvä.

Viivillä on siis ollut varsin tylsää, siksi työmatkani aikana tallitoveri Pia oli yllättänyt tamman puuhaamasta itselleen varsin omintakeista tossua – kahvakuulan näköisestä leikkipallostaan.

Tyyppi oli saanut pallon lysyyn ja kavioonsa kiinni. Ei siis ollut vain seissyt jalka pallon päällä, vaan pallo seurasi jalkaa kun oli siinä jumissa.

Pia oli jo ehtinyt miettiä ”mitähän Aino sanoo jos soitan ja kysyn pitääkö tämä nyt tämän takia kärrätä klinikalle” mutta oli onneksi sitten saanut pallon irti omin voimin.

Ja loppu hyvin kaikki hyvin – kontrollikäynnillä ultra näytti että repeämä oli parantunut hyvää vauhtia ja pikkuhiljaa saa liikuntaa taas lisätä. Loppukontrolli ei kuulemma ole pakollinen mutta suotavaa, ja ELL epäili myös vahvasti että parin kuukauden kuluttua voi toki myös olla jo joku uusi kolhu jonka vuoksi tullaan käymään. Alkaa siis tuntea hevosen!

- Aino