Harjun kisojen jälkeen oli kalenterissa muutaman viikon tauko ennen seuraavia kenttäkisoja ja sen ajan Lemu käyttikin koko lailla saikulla tapeltuaan pellolla isojen poikien kanssa. Onneksi olen tottunut menemään kisoihin harjoittelematta, ja eihän tauko ollut kuin vajaa kolme viikkoa, mikään hevonen ei nyt siinä ajassa ehdi metsittyä. Kerrankin Ypäjän kisaviikolla oli helppo luokka tarjolla, joten sovin itselleni vapaapäivän töistä ja kurvasin Ypäjälle. Kouluohjelma oli meille uusi, joku FEI:n uudehko ohjelma (2015 *A), ravikiemurat olivat kohtuullisen tavanomaisia, mutta laukassa piti tehdä (pitkällä radalla) kolmikaarinen kiemuraura 5 m pituushalkaisijan molemmin puolin eli hoiperrella kuin humalainen kohti tuomaria. Onneksi tuota hoipertelua on joskus nuoruudessa tullut pari kertaa harjoiteltua, joten sehän sujui tuomarin mielestä hyvin eli 7 pisteen arvoisesti. Koulupisteet olivat kaiken kaikkiaan ihan kelvolliset.

Rataesteillä kävi vuoden pulla eli jäätävä munkki, siis huipputuuri. Aitajuoksu oli derbykentällä ja Lemu tuntui kentälle mennessä pirteältä, mutta meno alkoi uhkaavasti hyytyä heti alkumatkasta. Valuin kohti tasaokseria ja Lemu vain hidasti ja hidasti enkä reagoinut mitenkään. Ponnistuspaikka tuli tosi lähelle ja luulin jo Lemun kieltävän, mutta jotenkin se onnistui mönkimään esteestä yli hajoittamatta sitä. Kaikkien silminnäkijöiden mielestä oli käsittämätöntä, että se sai jalkansa myös takapuomin yli uhmaten kaikkia aerodynamiikan lakeja. Havahduin hätistämään otusta ripakampaan liikkumiseen, selvitimme koko radan virheittä, vaikka meno ei järin reippaaksi äitynytkään. Suurin osa muista osallistujista ei ollut onnettaren kanssa yhtä hyvissä väleissä kuin minä, joten virhepisteitä tuli lähes kaikille ja sehän tarkoitti osaltamme nousuliikettä tuloslistalla.

Maastoon lähdin viitapiru-meiningillä eli vinhaa etenemistä koko ajan ilman himmailuja. Radalla ei nyt ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, eikä siellä paljoa virheitä tullutkaan. Tässä muutamia otoksia radasta.

045.jpg

050.jpg

Palkinnot jaettiin derbykentällä ja olipa mukavaa päästä kunniakierrokselle kurvailemaan valkoinen rusetti suitsissa liehuen :) Onneksi toverini Linda ikuisti tilanteen.

yp%C3%A4j%C3%A4%202.jpg

Muutama viikko taukoa ja sitten olikin taas Niinisalossa kenttäkisat, jotka sujuivat mukavasti. Koluradan jälkeen olin viides (kuusi sijoittui), rataesteiltä tuli yksi puomi, mutta virheitä tuli lähes kaikille, joten säilytin viidennen sijani. Maastossa oli normirinkula, juuri selvisin ajassa maaliin hurjalla hoputtamisella, koska Lemu oli kovin vetelä. Taas pääsin palkintojenjakoon ja taas sain valkoisen rusetin. Viisi kenttäkisaa ja viisi rusettia! Voisipa tällainen jatkua ikuisesti, heppatarinanihan on ihan kuin satukirjasta.

Koska seuraaviin kenttäkisoihin on reilu kuukausi aikaa, niin päätin, että laukkakuntoa täytyy pitää yllä, joten karautin läheisille hiekkakuopille rallaamaan. Joku oli unohtanut ajoneuvonsa kahden hiekkakasan väliin, mikä oli hivenen hämmentävää. Harva nyt unohtaa autoaankaan mihinkään, mutta panssarivaunu keskellä-ei-mitään? Maailma on ihmeellinen paikka.

002.jpg

-Pynde