20141011_105116.jpg

Pitkällisen vatvomisen jälkeen ilmoittauduin oman seuran köpökisoihin jälleen ajelemaan raviohjelmaa. Vatvomisen perimmäinen syy oli viime viikkojen kovin vähäiseksi jääneet treenit sekä totaalinen kypsyminen omaan vetoautoon jonka kanssa juutuin edellisellä reissulla kahteen kertaan kymmenen sentin "hankeen" kiinni. Lisäksi olin kevyemmän menon jälkeen kypsä myös hevoseen, koska se mielestäni riekkui ja oli holtiton. Kotivalmentaja katsoi hetken meitä kentällä ja totesi, että "nythän se näyttää vähän Huilulta." Tämä psyykkinen valmennus tehosi ja totesin, että vanha suikkulainen taisi olla parhaimpina päivinä samanlainen.

Meidän startti oli vasta iltapäivällä, joten ehdin letittää itseni sekä Sauman helposti. Kisoihin päästiin lokoisasti tallitoverin nelivedon matkassa. Verryttelyyn oli kerrankin aikaa. Päätin verkan perusteella miten ratsastan Sauman radan läpi. Suunnitelma toimi ja Sauma oli läpi radan yllättävän tasainen ja hyvä. Tehokkaan psyykkisen valmennuksen ansiosta muistin, että viimeisen vuosikymmenen kisoissa olin keskittynyt lähinnä pitämään suikkulaisen päätä kasassa. Nyt keskityin fiilistelemään sitä, että Sauman pää kestää yhtenä kappaleena ilman kuskin hillitöntä rimpuilua. Voitettiin luokka ja päästiin treenaamaan rusetin vastaanottamista. Rusetti tosin oli pinkki, toimihekilöiden lämmöllä juuri minulle valitsema... ;)

Sauma ei kisapaikalla turhia höntyile ja sain siltä kamat pois ja kuljetusta varten uudet tilalle omin voimin. Sauma  vaikutti tapahtumaan kypsyneeltä ja traileri tuntui vetävän sitä puoleensa. Pistävää sihnua tuli taivaalta vaakatasossa ja tuuli yritti viedä Sauman tukankin letteineen päivineen. Ongelmana oli traikun pressu mikä ei siis tosiaankaan ole itsestään nouseva versio ja ilman laajamittaista kiipeilyä (tai luontaista pituutta) on aivan toivotonta nostaa pressua ylös. Toveri Aino oli saatavilla lastausavuksi, mutta Veikko toisessa etukäpälässä rajoitti avustustoimenpiteitä. Pressu peitti siis traikun takaosan puoliväliin asti kun ilmoitin Saumalle, että komeroon mennään nyt. Ensin oltiin eri mieltä, kunnes sain nostettua pressun Sauman pään yli kaulan päälle sen seisoessa jo osittain lastaussillalla. Kun sain tutun komeron takaseinän Sauman silmien eteen, se kävelikin ilman ongelmia koppiin. Ilmeisesti Saumankin mielestä onnistunut juonen käänne, koska seisoi hiljaa yksin traikussa kisat loppuun.

 

- Heidi