Toveri Päivi soitti tässä taannoin: "Lähdetkö lauantaina päiväraveihin Poriin?"

Kaunista ilmaa luvattu, olen lomalla, joten mikäs siinä oli ajatukseni joten lupauduin. Koska ratsupellenä en tietenkään tajunnut että kyse on Kuninkuusraveista eikä mistään mukavasta maakuntaraviretkestä. Ja siitä se alkoi...

Retkiviikolla aloin kysellä aikataulua. Yhdeltätoista pitää siis olla perillä - tarkoittanee että lähdetään heti aamusta. Totesin jonkin järjestelypuhelun loppuun että nähdään sitten lauantaiaamuna. Johon Päivi iloisellä äänellä. "Ei nahdä, olen menossa sinne jo perjantaina!" Mitä ihmettä?

Paljastui, että Päivi tosiaan on ulkoistanut Mullin kuljetuksen, sillä mukaani on lähdössä joko henkilö jonka nimi on Sanna tai ehkä toinen henkilö jonka nimi on Kimmo. Jaahas, Sannan saatan ehkä olla kerran pikaisesti tavannut, mutta Kimmo on täysin uusi tuttavuus. Ja en ehkä viekään hevosta omalla trailerilla, vaan lainavehkeellä jonka omistaa joku jonka nimi on Pauli... Selvä.

Viikko etenee ja koittaa perjantai. Tässä vaiheessa - kun alan kysellä missäs on hevosen passi, traikun paperit ja ravien kulkuluvat - paljastuu, että ehei, mukaan ei lähde Sanna eikä Kimmo, vaan Pauli. No hevonen ja traileri sentään säilyvät samoina, ja Paulikaan tuskin on massamurhaaja. Toivottavasti.

Perjantai-iltana Päivi tulee käymään ja tuo kulkuluvat. Passia yms en saa, koska ne ovat kuulemma Paulilla. Mikäs siinä, tuleehan hän paikalle aamulla ja kaikki on OK. tai niin kuvittelin...

Lauantaina kirmaan hieman ennen kukonlaulua noutamaan matkaanlähtijöitä. Tallin pihalla ei ole ristinsielua, mutta lähtevän näköinen traileri kököttää ypöyksin tien laidassa. "Tämä on varmaan oikea" totean ja koppi kiinni ja hevosta etsimään - sen tosin piti olla valmiina pakattuna.

Paikalle saapuu tallinpitäjä ja yhdessä hetken ihmeteltyämme päätän soittaa Päiville (ks osa 2). Selviää että Kimmon piti mennä hakemaan Pauli kotoaan ja tuoda hänet kyytiini. Paitsi että edellinen on kadonnut hetkeksi planeetalta ja jälkimmäisen tavarat + hevosen passi ovat edellisen autossa. Tästähän alkaa tulla rattoisaa!

Muutaman selvittelypuhelun jälkeen saan kontaktin itse Pauliin, ja sovitaan että koska Kimmokin oli tässä vaiheessa löytynyt niin pakkaan hevosen kyytiin ja lähden ajamaan heitä vastaan. Ja tadaa, loppujen lopuksi kyydissäni olikin oikea hevonen, oikea ihminen ja kaikki tarvittavat paperit!

Loppupäivä olikin sitten omalta osaltani helppoa ja jouhevaa, joten siinä ei ole sen kummempaa kertomista :)

 

- Aino