Silloin kun omat taidot loppuu, tehdään varustekokeiluja tai haetaan apua ammattilaiselta. Itselläni tulee rajat vastaan hevosen kouluttamisessa hyvin nopeasti, joten tartun hanakasti molempiin edellämainituihin. Sauma on vieraillut jo useamman kerran Tiian luona Vantaalla ratsutettavana. Hevonen palaa reissusta aina hetkellisesti paremmin avuilla kulkevana ja kuskille yleensä tulee joku idea miten edetä seuraavaksi.

Mielestäni suurin anti ammattilaisen työtä seuratessa on se, ettei ongelmia näytä juurikaan olevan. Kävimme Tiialla ensimmäisen kerran heinäkuussa. Silloin tilanne oli se, etten uskaltanut laukata Sauman kanssa jollei kentän portti ollut kiinni. Sauma ei varsinaisesti ole mitenkään hankala tai kuriton, mutta tätiä hirvitti, että ohjaus katoaa ja Sauma oppii viemään kuskin pois kentältä. Ensimmäisellä ratsutusreissulla sitten katselin, kun Tiia huristeli Sauman kanssa laukassa ympäri kenttää ilman huolen häivää. Kääntyi missä Tiia halusi, sai Sauman siirtymään suoraan laukasta käyntiin jne. Tämän terapiasession jälkeen en ole enää tarvinnut porttia turvakseni.

Sauma on hiljalleen edistynyt ja joistakin ongelmista selviydyn jo ihan omin avuin. Ennen marraskuista ratsutusreissua keskustelin tiukkaan sävyyn teinieläimen kanssa oikean puolen apujen vastaanottamisessa. Sivullisen korviin saattoi kuullostaa ihan riitelyltä. Tiialle asiaa selvitettyäni kommentti oli:"Ai jaa, nyt se oli ihan ok, ei mitään erikoista." Reissujen vaikuttavuus perustuukin varmaan pitkälti siihen, että täti kerää tarmoa todetessaan, että hevonen näköjään osaakin yllättävän paljon. Harmillisen paljon näyttää vaikuttavan se kuka siellä satulassa istuu!

-Heidi