Sauman loputtoman kävelykuurin aikana lainasi tallitoveri Kaisa ystävällisesti monirotuista Vexiä, jotta pääsin ottamaan vähän vauhtia elämään. Vexissä on vähän russia ja sekös on omiaan nostattamaan nostalgisia tuntoja heppatädin mieleen. Jos joku teistä on joskus kokenut sen kun pienenä ihmisenä on kiitänyt vastoin omaa tahtoaan villisti laukkaavan ponin kyydissä kentän portille. Tai maastosta kotitallille. Tai toisenä ääripäänä hytkynyt raivokkaasti ponin selässä jolloin ponin kaviot on kasvaneet maahan kiinni. Tiedätte mistä puhun. Vexissä on ainesta tähän kaikkeen edellä mainittuun.

Ja muistattehan kun joskus kuorossa huokailtiin jonkin ratsastuskoulun tuntiponin olevan "aaiivaan iiihaana". Vexi aiheuttaa juuri sellaista. Vanha paatunut täti kävi kerran kyydissä ja oli aivan myyty. Vexillä on hienot ja ihan hevosen kokoiset liikkeet ja erilaisia näkemyksiä moniin asioihin. Selässä on syytä noudattaa suurta valppautta, jotta matkaa jatkuu yhtä matkaa. Pieni ponityttö kuoriutui esiin välittömästi. Vexi on sympaattinen ja suloinen ja tosi raivostuttava!

Kuten kuvasta näkyy, mennään melkein yhteisessä ymmärryksessä samaan suuntaan. Karvamopon Aino kommentoi, että kuskin alla on kerrankin sopivan kokoinen kavioeläin.

- Heidi