Sauma siis kulki viime kesän oriasemalla. Muutaman yrityksen jälkeen selvisi, ettei Saran Salama ollut Saumalle Se Oikea. Tamma ultrattiin jälleen kerran tyhjäksi. Olin eläinlääkärille jossain vaiheessa kesää tokaissut, että yritetään saada tamma tiineeksi kun ei siitä taida muuhunkaan enää olla. Siinäpä sitten puntaroitiin vaihtoehtoja ja tohtori ehdotti toista saman omistajan oria. Jos vaikka vaihtamalla tärppäisi. Kaivelin sukupostista orin tiedot esille, koska muistin, että joku vika siinä oli. Vika selvisi sukutaulua katsomalla. Ori on turolainen. Meillä kun on Karvamopon Päivin kanssa kovasti erilaiset mieltymykset siinä kohtaa mitä suomalaisen sukutaulussa täytyy lukea.

Siinä hetken raavin päätäni ja totesin, että ilman muuta siemennetään turolaisella. Johan siinä on kohtalon ivaa, jos tiineeksi tulee. Tässä kohtaa myös eläinlääkärillä veti suupieliä viistosti ylöspäin. Kotona olin pitänyt keväällä pitkiä puheita siitä, että kyseistä sukua ei ainakaan käytetä. Arvaatte, että tapahtuman käänteet aiheuttivat lievää hirnuntaa ja aprikointia miltä pohjalta jalostuspäätöksiä tehdään... No, eipä tärpännyt tämäkään, joten suomenhevosjalostuksen suuntauksia ei tarvinnut tässä kohtaa enempää miettiä. Vein hysteerisessä kiimassa olevan tamman tiineystarkastukseen ja eihän sieltä mitään alkiota löytynyt.

Sauma liikkui huonosti ja etukäpälä oli edelleen turvonnut, joten viikon päästä mentiin Teivoon katsomaan mitä jänteelle kuuluu. Ihan tympii tämä oikeassa oleminen. Jänne ei ollut parantunut vaan huonontunut. Ei kuitenkaan riittävän kipeä, etteikö voisi kestää käyttöä jossain kohtaa tulevaisuutta. Eikun tiineeksi vaan heti huhtikuussa, oli eläinlääkärin suositus.

Olin jo päättänyt ennen klinikalle menoa, että Sauma saa vielä parannella käpälää talven ajan ja yritetään seuraavana kesänä saada varsa alulle. Saimme siis liikuntaohjeet talveksi ja jatkoimme tallailua kohti syksyä.

- Heidi