IMG_2895-normal.jpgIMG_2996-normal.jpgIMG_3157-normal.jpg

Heinäkuun helteillä villiinnyin aivan hurjaan kilvanajoon. Toki olin jo muutamat kenttäkisat ehtinyt kierää touko-kesäkuussa, mutta koska oma kesälomani oli vasta elokuun loppupuolella, niin mikäs se on mukavampi tapa viettää kesäviikonloppunsa kuin ajella pitkin Suomea hevoskilpailuissa.

Kisaputki alkoi Niinisalosta 12.-13.7., minne matkasin yksin (toki Lemu oli mukana), koska vakituinen kisareissukaverini Tanja on kotonaan kätilöimässä lauman uusia koiranpentuja maailmaan. Kouluradalla suoritin perustaaperruksen, Lemu tekee helpon A:n asiat tasaisesti ja mitäänsanomattomasti eli on yhtä näyttävä kuin pölynimuri möngertäessään ohjelmaa läpi. Helppoa luokkaa siis kisasin, ohessa muutama kaverini Nellin ottama valokuva. Rataesteillä pudotin yhden puomin, Lemulla on tapana hypellä esteet mukisematta, mutta otus ei ole maailman tarkin jaloistaan, joten toisinaan puomeja tarttuu mukaan. Positiivista on tietysti se, että ei ole niin nöpönuukaa, mihin ponnistuspaikka osuu, Lemu kyllä hyppää, vaikka vähän puomit tassuihin kopisisivatkin. Tämä tätiratsastaja ei edelleenkään noin 30 vuoden harjoittelun jälkeenkään näe aina ponnistuspaikkaa, vaan laukkaa vaan päin estettä ”kyllä se siitä”-meinigillä.

Sunnuntaina oli perinteisesti vuorossa maastoestehyppelyt, helpossa luokassa on ollut sama rata muutaman kerran peräkkäin ja olemme käyneet myös Niinisalossa treeneissä hyppäämässä kyseistä rataa, joten keskityin lähinnä vilkuttelemaan yleisölle, koska Lemu osasi jo radankulun ulkoa. Jokunen sekunti tuli yliaikaa, koska en muistanut hoputtaa otusta riittävästi. Menen kaikki osakokeet kolmipalakuolaimella, maastoradalla ei todellakaan tarvitse pidätellä, ainoastaan sanoa smak smak!!

Lemu pääsi pellolle takaisin laumaan nauttimaan elämästään ja palautumaan kisareissusta muutamaksi päiväksi, kunnes tulikin seuraava viikonloppu ja aika lähteä seuraavalle reissulle. Suuntana oli Iisalmi eli lähes 450 km ajelu perjantaina iltapuhteeksi; pääsin Helsingistä töistä puoli kuusi (kuten joka arkipäivä). Meillä oli treffit toverini Tanjan kanssa Lahdessa kahdeksan jälkeen illalla, missä oli tarkoitus nopsasti siirtää Lemu ja tavarat Tanjan kulkupeliin ja jatkaa sillä matkaa ja jättää minun autoni ja trailerini viikonlopuksi parkkiin (näin toimimme yleensä aina yhteisreissuillamme, koska tulemme niin eri suunnista). Noh, ei mennyt kuten Stromsössä, ei todellakaan. Ensin meni tovi etsiessä paikkaa, mihin voi parkkeerata ilman aikarajoitusta. Lemun ja tavaroiden siirto sujui jouhevasti ja pääsimme ajamaan Tanjan autolla parkkipaikalla noin 15 metriä, kun kaikki valot hävisivät! Siinä sitten vaihdoimme sulakkeita, ihmettelimme releitä, soittelimme ympäriinsä ja pähkäilimme eteen tullutta ongelmaa. Keksimme vain yhden järkevän ratkaisun: Tanjan auto ja traileri jää parkkiin ja reissu ajetaankin minun Hiacella, joka tietysti oli täynnä kaikenlaista tavaraa (joista kylläkin suurin osa oli matkalla Tanjalle). Siis tyhjensimme Hiacen parkkipaikalle, siirsimme kaikki minun ja Tanjan sekä tietysti kahden hevosen tavarat ja ruuat autooni, lastasimme kaikki ylimääräiset rojut Tanjan autoon ja siirsimme hevoset Tanjan trailerista minun traileriini. Onneksi ei ole lastausongelmia. Siinä vaiheessa olikin jo sen verran nälkä, että piti vielä hakea vähän evästä ABC:n kaupasta ja toverillani Tanjalla oli todistetusti ”niin nälkä, että näköä haittaa”, koska ostamastaan kymmenestä tavarasta Tanjalta jäi neljä kassalle. Onneksi myyjä juoksi peräämme tuoden näkökentän ulkopuolelle jääneet ruuat. Matka Iisalmeen oli tooooosi pitkä, perillä olimme karvan verran ennen kolmea yöllä. Majoituimme hevostemme kanssa noin 20 km:n päähän kisapaikasta yhden vanhan kaverini luo. Ehdimme ummistaa silmämme toviksi ja sitten pitikin körötellä se 20 km (lähes koko matka pahasti routavaurioista ja kuoppaista asfalttitietä ja viimeiset kilometrit hiekkatietä), jotta pääsimme itse asiaan eli kilvanajoon. Koulurata suoritettiin maneesissa, Lemu raahautui läpi ohjelman jokseenkin vetelästi ja toinen vastalaukkakin meni rikki, joten ei mikään kauden paras koulurata. Vuorossa oli noin kuuden tunnin odottelu ja lämpöä oli lähes +30, joten rytyytimme takaisin kaverilleni Marille ottamaan päiväunet ja hepat pääsivät talliin torkkumaan.

Iltapuhteeksi palasimme taas kisapaikalle rataesteitä hyppimään, kisasimme molemmat helppoa luokkaa ja olimme saaneet toivovamme lähekkäiset lähtöajat, mikä helpotti elämää suuresti. Lemu oli reipas kuin koomapotilas ja ilmavien hyppyjen sijaan se ylitti esteet (varsinkin pystyt) kuin mittarimato, mutta yllättäen yhtään puomia ei pudonnut, vaikka sunnilleen jokaista hipaisimme. Myös Tanja selvitti esteradan puhtaasti, joten hyvillä mielin palasimme yöpaikkaamme. Koska matolaatikkoni (=Hiace) on 17 vuotta vanha, siinä ei tietenkään ole ilmastointia, joten pysähdyimme Lapinlahdelle pulahtamaan. Rannalla oli runsaasti väkeä ja suurehko nuorten miesten lauma nauttimassa voimajuomaa. Nuorukaiset kutsuivat meidät kanssaan ryypiskelemään, mutta koska hevoset kököttivät parkkipaikalla trailerissa odottamassa, niin oli pakko haikein mielin kieltäytyä. Tosin rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, ettei taskulämmin jekku varsinaisesti saanut suutani napsaamaan.  

Kuten jokainen järkevä kilparatsastaja varmasti tekee, niin työnsimme kaksi eri talleilla asuvaa hevosta samaan tarhaan ja menimme saunomaan ja nauttimaan hieman virvokkeita nestetasapainon ylläpitämiseksi. Hieman ennen kahta yöllä muistimme hevoset; siellä ne söivät tarhassa rikkaruohoja ja odottelivat kärsivällisesti parempia eväitä. Seuraavana päivänä totesimme, etteivät rikkaruohot olleet kovin ravitsevia, koska saimme molemmat maastoradalta yliaikavirheitä. Tosin asiaan saattoi vaikuttaa myös radan todella kiemurainen kulku. Kotimatka oli pitkä ja kuuma, pysähdyimme pari kertaa uimaan ja heitimme hevosten niskaan traileriin pari ämpärillistä kylmää vettä jossain Mikkelin lähistöllä, jotta eivät aivan nahistuneet. Kun päästin Lemun viimeinkin lähes kahdeksan tunnin trailerissa seisomisen jälkeen takaisin laitumelle, niin se ei todellakaan katsellut kaipaavasti taaksensa.

-Pynde