maanantai, 12. marraskuu 2018

Postimyyntihevonen

Kesällä tuli onnellisuuspäissään hölmöiltyä oikein urakalla. Ystäväni pyysi apua hevosten myynti-ilmoitusten tulkitsemiseen ja vaaraa aavistamatta lupauduin, vaikka luettava palsta oli aiheella RATSUT. Ei siis ollenkaan omaa kiinnostuksen kohdettani, näin suokki ja älveeravureiden rakastajana.

Mukavia ilmoituksia, useassa oli aina mukana se iso MUTTA. Tää on tosi kiltti ja silleen, tarvitsee määrätietoisen ihmisen, pakko taluttaa ketju nenästä persereikään koska muuten poistuu paikalta, voi ratsastaa jos planeetat on kohdillaan, antaa kengittää tosi hyvin - sedaatiossa ym... luojan kiitos en ole ratsuihin päin kallellaan.

Aikani selattuani totesin mielessäni, että selväpäisen ratsun hankinta on kutakuinkin mission impossible. Jatkoin vielä muutaman ilmoituksen ja silmääni osui lyhyt ja ytimekäs ilmoitus. Myydään suomenhevosori, hevonen parhaassa iässä, 8v ja alla yhteystiedot. Hinta ei juuri päätä huimannut, ja jotenkin siinä mielenhäiriössä ajattelin, että ilmoituksen laatinut Pertti on mies minun makuuni, taidanpa ihan huvikseni oriista kysäistä lisätietoja. Vaikkei pitäisi.

Niinhän siinä tietenkin kävi, että kuulin itseni sanovan puhelussa: joo mä otan tän. Hevonen vaan sijaitsi toisella puolella Suomea, joten pienen pieni aivojumppa oli pakollinen; milloin voin repäistä itseni kokopäivän tai kenties kahden irtiottoon ja hakea hevosen kotiin. Noh, yksi asia johti toiseen ja pikkuisen selvitystyön jälkeen kävikin ilmi, että orin kotipaikkakunnalla on isot ravit. Valmentajalista tarkkailuun, ja kappas, Varjosen Bella on lähdössä omiensa kanssa!! Hip hurraa, ei kun puhelin käteen!

Bellalle sopi mainiosti ottaa ori pohjoisista kyytiin, ja palasten loksahdellessa kohdilleen olivat puhtaat onnentunteet huipussaan! Viimein oma suokkiori!! Kyyditykset ynnä muut sujuivat kuten pitää, ja minun tehtävänä oli hakea ori kotiin Bellalta. Vain puolen päivän työmaa! NICE! Sunnuntaiaamuna ajelin Vahtoon ja olin riemuissani nähdessäni säyseän panssarivaunun karsinassa ja huudahdin: ihanaa, tollasenko mä ostin!!

Postimyyntihevonen alkumatkan pienen rynkkäämisen jälkeen matkusti mainiosti ja pääsimme turvallisesti kotiin. Heti seuraavana päivänä päätin lähteä valmentautumaan, ja koutsi olikin ”riemuissaan”: ei helvetti, tässä hevosessa on kaksi vikaa. Se on suomenhevonen ja ori. Minä en tätä jää katselemaan, ja koutsi poistui sisätiloihin. Tyttärensä, ystäväni, kuitenkin oli avomielisempi ja lupasi katsoa peräämme tuona päivänä. Totesimme hevosen umpijärkeväksi, ja molemmat laukatkin tuli helpolla!! Viikon aikana koutsikin lämpesi, ja kapusi kyytiin jopa itse! Tulikin hankittua melko mainio menopeli!!

Ai niin, ja mitä tulee ystäväni hevosen ostoon: hänkin löysi matchin ja on nyt onnellinen ensihevosen omistaja. 

- Päivi

tiistai, 14. elokuu 2018

Tavallinen taapertaja

Totesin Lemun parantuneen pikku venähdyksestään, joten kärräsin sen Ypäjälle heinäkuun lopussa, kun siellä oli sopivasti kenttäkisat. Itse olinkin ratsastanut sillä kerran pari viikkoa aikaisemmin eli hyvin oli harjoiteltu. Kisapäivä sujui juuri niinkuin todella monet päivät aikaisemmissa kisoissa eli hirmuisessa helteessä vetelästi taaperrettu tuttarin koulurata, yksi puomi rataesteiltä (heti ykkösesteellä etujalkavirhe – Lemu taisi olla puoliunessa) ja puhdas maasto. Positiivinen yllätys oli, kun katsoin maastossa kelloa, kun oli vielä laukkapätkä ja pari estettä jäljellä ja aikaa oli lähes minuutti jäljellä, joten ei tarvinnut hoputtaa enää viime metreillä. Koska olen ollut käytännössä ratsastamatta, niin pidin varmuuden vuoksi maastoradalla koko matkan harjasta kiinni, etten vaan luiskahda kyydistä. Olipa kyllä mukavaa huristella metsässä yli esteiden pitkästä aikaa! Tammelaan palattuani Lemu pääsi pellolle palautumaan.

019.jpg

Minä sain siipiveikon syliini ja kylläpä sen räpylät olivat veikeän tuntuiset.

017.jpg

Pynde

keskiviikko, 8. elokuu 2018

Kuin kaksi marjaa

Kiitos Heidille huomiokyvystä ja siitä että saattoi löydön muidenkin tietoon!

Obelixin maha:

sailopaali.jpg

Uuden sadon heinäpaali:

obelix.jpg

 

Ei mulla muuta...

- Aino

lauantai, 4. elokuu 2018

Kuiva kausi

Sauma on viettänyt kaksi edellistä kesää oriasemalla. Keväällä mietin, vieläkö yritetään Saumaa tiineeksi vai keskitytäänkö muihin harrasteisiiin kuin varsan tekoon. Tähän mennessä olemattomaan varsaan on kulunut noin kolme tonnia rahaa. Siihen ei ole laskettu polttoaineita, auton huoltoja eikä kaikkea asiaan kulunutta aikaa ja vaivaa. Päädyin siihen, että harrastan ratsastusta tänä kesänä ja Sauma jäi kotitalliin.

Koska Sauma kehittää jo pelkästään tuoreen ruohon näkemisestä viherpöhön, en uskaltanut laittaa sitä laitumelle. Toukokuusta astihan on on ollut rutikuivaa ja kaikki pohjat on tietenkin kuivaakin kuivemmat. Veden puutteessa Sauman kavion pohjat alkoivat murentua. Siis kavion pohjaa ja sädettä lähti kaviokoukun matkaan. Sen jälkeen kun en enää uskaltanut näyttää koukkua kaviolle sitä irtosi ihan muuten vaan. Ei sellaisia siistejä siivuja niinkuin jokaisella kengitysvälillä sädettä irtoaa, vaan sellaisia kahden sokeripalan kokosia nöllejä. Säteet näytti katoavan kokonaan. Vääntelin käsiäni ja tuskailin kun seppäkin oli juuri silloin kesäreissussa tavoittamattomissa. 

Löysin eri lähteistä satamäärin ohjeita kavion kosteutuksesta, jotka tietenkin olivat keskenään ristiriidassa. Päätin kokeilla ekologisinta ja edullisinta. Sauma onneksi suhtautui tähän kavion uitto-operaatioon normaaliin säyseään tapaansa.

20180630_171838.jpg

Vedessä seisominen tuntui auttavan. Sitten seppäkin palasi hommiin ja kertoi, että ihan hyvät säteet on. Eli vähemmälläkin kauhistetulla ja touhun määrällä olisin tästäkin selvinnyt.

 

- Heidi

sunnuntai, 22. heinäkuu 2018

Voittajaan kiinni

Jälleen tänä kesänä karvamopojen suunta kävi Riihimäen raviradalle, tällä kertaa oman heppaseuran järjestämällä reissulla. Meillä oli opastusta paikalla ja kuulimme kattavasti Riihimäen raviradan ja raviseuran historiasta. Riimäen raviseura täyttää tänä vuonna pyöreät 90 vuotta, joten kerrottavaa riittää!

Pelasimme porukalla ja pääsimme myös tallialueelle jututtamaan ohjastajia ja hevosten taustajoukkoja. Ja sää oli mitä mainioin niin kuin tähän kesään on kuulunut.

20180617_174023.jpg

Retkueestamme kaikki olivat jo nähneet ravitapahtuman poikineen, mutta pääsimme kokemaan kaikki ihka ensimmäistä kertaa myös jotain uutta. Tällä reissulla pääsimme ihan oikeasti käpälillämme voittajaan kiinni, meidät kutsuttiin lähdön numero kuusi palkintojen jakoon!

 

20180617_180603.jpg

Lähdön voitti numero 12 Burnhill´s Luck. Hevosen omistaaTalli Kel Onni On.

20180617_180737.jpg

Voittaja oli kovasti kiireinen ja vietti palkintoseremonian hoitajansa huomassa. Me saimme siis kaikki onnitella hevosen omistajia ja ohjastajaa sekä kuunnella heidän haastattelut ihan tuoreeltaan.

Niin. Peleistä sen verran, ettei mitään kerrottavaa. Rahaa hävisi enemmän kuin tuli takaisin. Kupongit säilyivät jälleen tallessa allekirjoittaneen pitäessä huolta, etteivät ne päätyneet Pynden hyppysiin.

 

- Heidi