tiistai, 14. elokuu 2018

Tavallinen taapertaja

Totesin Lemun parantuneen pikku venähdyksestään, joten kärräsin sen Ypäjälle heinäkuun lopussa, kun siellä oli sopivasti kenttäkisat. Itse olinkin ratsastanut sillä kerran pari viikkoa aikaisemmin eli hyvin oli harjoiteltu. Kisapäivä sujui juuri niinkuin todella monet päivät aikaisemmissa kisoissa eli hirmuisessa helteessä vetelästi taaperrettu tuttarin koulurata, yksi puomi rataesteiltä (heti ykkösesteellä etujalkavirhe – Lemu taisi olla puoliunessa) ja puhdas maasto. Positiivinen yllätys oli, kun katsoin maastossa kelloa, kun oli vielä laukkapätkä ja pari estettä jäljellä ja aikaa oli lähes minuutti jäljellä, joten ei tarvinnut hoputtaa enää viime metreillä. Koska olen ollut käytännössä ratsastamatta, niin pidin varmuuden vuoksi maastoradalla koko matkan harjasta kiinni, etten vaan luiskahda kyydistä. Olipa kyllä mukavaa huristella metsässä yli esteiden pitkästä aikaa! Tammelaan palattuani Lemu pääsi pellolle palautumaan.

019.jpg

Minä sain siipiveikon syliini ja kylläpä sen räpylät olivat veikeän tuntuiset.

017.jpg

Pynde

keskiviikko, 8. elokuu 2018

Kuin kaksi marjaa

Kiitos Heidille huomiokyvystä ja siitä että saattoi löydön muidenkin tietoon!

Obelixin maha:

sailopaali.jpg

Uuden sadon heinäpaali:

obelix.jpg

 

Ei mulla muuta...

- Aino

lauantai, 4. elokuu 2018

Kuiva kausi

Sauma on viettänyt kaksi edellistä kesää oriasemalla. Keväällä mietin, vieläkö yritetään Saumaa tiineeksi vai keskitytäänkö muihin harrasteisiiin kuin varsan tekoon. Tähän mennessä olemattomaan varsaan on kulunut noin kolme tonnia rahaa. Siihen ei ole laskettu polttoaineita, auton huoltoja eikä kaikkea asiaan kulunutta aikaa ja vaivaa. Päädyin siihen, että harrastan ratsastusta tänä kesänä ja Sauma jäi kotitalliin.

Koska Sauma kehittää jo pelkästään tuoreen ruohon näkemisestä viherpöhön, en uskaltanut laittaa sitä laitumelle. Toukokuusta astihan on on ollut rutikuivaa ja kaikki pohjat on tietenkin kuivaakin kuivemmat. Veden puutteessa Sauman kavion pohjat alkoivat murentua. Siis kavion pohjaa ja sädettä lähti kaviokoukun matkaan. Sen jälkeen kun en enää uskaltanut näyttää koukkua kaviolle sitä irtosi ihan muuten vaan. Ei sellaisia siistejä siivuja niinkuin jokaisella kengitysvälillä sädettä irtoaa, vaan sellaisia kahden sokeripalan kokosia nöllejä. Säteet näytti katoavan kokonaan. Vääntelin käsiäni ja tuskailin kun seppäkin oli juuri silloin kesäreissussa tavoittamattomissa. 

Löysin eri lähteistä satamäärin ohjeita kavion kosteutuksesta, jotka tietenkin olivat keskenään ristiriidassa. Päätin kokeilla ekologisinta ja edullisinta. Sauma onneksi suhtautui tähän kavion uitto-operaatioon normaaliin säyseään tapaansa.

20180630_171838.jpg

Vedessä seisominen tuntui auttavan. Sitten seppäkin palasi hommiin ja kertoi, että ihan hyvät säteet on. Eli vähemmälläkin kauhistetulla ja touhun määrällä olisin tästäkin selvinnyt.

 

- Heidi

sunnuntai, 22. heinäkuu 2018

Voittajaan kiinni

Jälleen tänä kesänä karvamopojen suunta kävi Riihimäen raviradalle, tällä kertaa oman heppaseuran järjestämällä reissulla. Meillä oli opastusta paikalla ja kuulimme kattavasti Riihimäen raviradan ja raviseuran historiasta. Riimäen raviseura täyttää tänä vuonna pyöreät 90 vuotta, joten kerrottavaa riittää!

Pelasimme porukalla ja pääsimme myös tallialueelle jututtamaan ohjastajia ja hevosten taustajoukkoja. Ja sää oli mitä mainioin niin kuin tähän kesään on kuulunut.

20180617_174023.jpg

Retkueestamme kaikki olivat jo nähneet ravitapahtuman poikineen, mutta pääsimme kokemaan kaikki ihka ensimmäistä kertaa myös jotain uutta. Tällä reissulla pääsimme ihan oikeasti käpälillämme voittajaan kiinni, meidät kutsuttiin lähdön numero kuusi palkintojen jakoon!

 

20180617_180603.jpg

Lähdön voitti numero 12 Burnhill´s Luck. Hevosen omistaaTalli Kel Onni On.

20180617_180737.jpg

Voittaja oli kovasti kiireinen ja vietti palkintoseremonian hoitajansa huomassa. Me saimme siis kaikki onnitella hevosen omistajia ja ohjastajaa sekä kuunnella heidän haastattelut ihan tuoreeltaan.

Niin. Peleistä sen verran, ettei mitään kerrottavaa. Rahaa hävisi enemmän kuin tuli takaisin. Kupongit säilyivät jälleen tallessa allekirjoittaneen pitäessä huolta, etteivät ne päätyneet Pynden hyppysiin.

 

- Heidi

 

lauantai, 14. heinäkuu 2018

Eliminoitu

Täysin olemattomalla treenaamisella päätin osallistua kenttäkisoihin Ypäjällä kesäkuun puolivälissä. Ajattelin selviäväni tuttarista, vaikken olekaan viettänyt aikaani lähelläkään hevosia. Mutta kuinkas sitten kävikään! Ajoin pitkän työpäivän jälkeen Tammelaan kymmenen maissa illalla, Lemu oli ollut kevyellä tunnilla, joten rapsutin sitä ja menin sisälle seurustelemaan. Aamulla sitten väkersin nutturat sekä otukselle että itselleni ja ajelin Ypäjälle. Kouluverkassa pyörin hetken keventelemässä ja juttelemassa tuttujen kanssa, sitten olikin aika mennä radalle. Ehdin ratsastaa sisälle ja tehdä ravivoltin, kun tuomari puhalsi pilliinsä ja ilmoitti, että Lemun liike näyttää vähän epäpuhtaalta takaa. Eli se siitä sitten, kylläpä kannatti herätä aamulla ja maksaa tästä esiintymisestä n. 100 euroa.

Onneksi osoittautui, että Lemu oli vain vähän niukauttanut ristiselkäänsä/lonkkaansa/lautastaan, tutkin otusta tarkemmin takasin Tammelaan päästyäni ja mitään ulkoista vikaa ei löytynyt, mutta toiseen suuntaan juoksuttaessa Lemu otti ulkotakasellaan hivenen lyhyempää askelta. Lemu tuskin oli pahoillaan kisareissun lyhyydestä, se pääsi muutamaksi viikoksi laidunlomalle parantelemaan ja lihottamaan itseään. Se kun ei tunnetusti säntäile häntä pystyssä ympäriinsä, joten pikku vaivat parantuvat mukavasti pellolla oleillessa.

014.jpg

Itse nollaisin tilanteen perisuomalaiseen tapaan virvokkeilla ja pikku painiottelulla.

001.jpg

021.jpg

-Pynde