Mulli on käynyt tiiviisti hiitillä, ja onpa tässä muutamat harjoitusravitkin käyty hurjastelemassa. Kävipä jopa niin että prinsessa potaattikin on muutamaan kertaan reippaasti hiitattu. Rehun vaihdon myötä kumpaankin on tullut kasapäin notkeutta lisää, ja arvatahan sen saattaa että kilpakunnon kasvaessa macho fantastico mulli on saanut jälleen niitä omia ajatuksia.

 

Eräällä reissulla hän onnistui hämmästyttämään kuskin hereille sillä perinteisellä: täyskäännös etuosan ympäri vauhdista. Hip hei. Allekirjoittanut suoritti radan reunalla voimistelua, eikä nähnyt tapahtunutta, kuuli vain peräjälkeen lausuttuja kirosanoja. Seuraava hiittireissu pitikin sitten sisällään toisen mullin bravuureista. Leuka rintaan, ja korvat hörössä vauhdilla etuviistoon.  tälläkertaa kesken käynnin katoksille. Onneksi kokenut kuski onnistui tyyräämään mullin tyhjään katokseen, ja siitä sitten peruuttaen takaisin kävelylenkille. Taas kerran allekirjoittaneen sydän pampahteli, eikä suinkaan siitä mahtavasta onnistumisen tunteesta.

Seuraavana ohjelmassa oli harjoitusravit, joissa mulli sitten pääsi näyttämään taitonsa myös laukkahevosena. Villisti voltista kiitolaukalla muita päin. Hip hei. En ollut onneni kukkuloilla, vaikka kaunis pyörivä laukka mullilla onkin. Laukan syytä siinä sitten tuumailtiin, onneksi toveri lihashuoltovastaava pääsi välittömästi jutun ytimeen, ja saatiin lihasjumit avattua. Pelonsekaisin tuntein odottelen seuraavia harkkareita, ja sitä lamaannuttavaa hetkeä kun täytyy ihan oikeasti kilpailla. Apua. Ja ehkäpä vielä kahden hevosen kanssa.

Siitä käy kyllä luojaa kiittäminen että Potolla ei toistaiseksi ainakaan ole ollut omia ajatuksia. Ainoastaan lastaaminen on tuottanut hankaluuksia, mutta vain siltä osin että tamma seisahtaa lastaussillalle eikä liiku minnekään. Koppiin laitto sujuu useasti yhden jalan taktiikalla. Ja onhan se niin että niinkin arvokas prinsessa odottaa ensiluokkaista palvelua ja varmasti mielessään nauraa kun puuskuttava täti pää märkänä siirtää jalan kerrallaan koppiin. Mutta mitäpä sitä ei mussukoiden eteen tekisi.

 

Poton treeneihin on myös kevään aikana kuulunut kahlaaminen, ja onpa se melkoista terapiaa myös pilotille. Joka kerta vedessä täytyy kuopia etujalalla ponnekkaasti niin että vesi roiskuu, ja kyytiläistä naurattaa. Ainoa huono puoli on humman lyhyet jalat ja hurrrjan tomera käynti. Siinä nimittäin kastuu ratsastaja pohkeita myöten kun prinsessa räiskyttää menemään. Iltana eräänä olinkin kahluuhommissa ratsastussaappaissa. Vesi oli kylmää, mutta jumppa suoritettiin loppuun. Lopputulema oli se, että kun jalkauduin, kuului kunnon moiskahdus, sukista sai vääntää ämpärillisen vettä. Siinä himpun verran varpaita palelsi kotiin pyöräillessä. Tästä on hyvä jatkaa kohti kilpakautta.

- Päivi