Eipä mennyt sitten ihan maaliin tällä kertaa. Tämäkään. Potomaatti on nyt todettu tyhjäksi ja tiineeksi niin monta kertaa että ei laskuissa pysy, ja viimeisin todennus näytti siltä että kohtu on typösen tyhjä. Huono tuuri kun on asettunut taloksi, niin tämä tieto ei varsinaisesti saanut allekirjoittanutta lennähtämään selälleen. Sen sijaan, se saikin lähes innostumaan, sillä uuden isäoriin valinta on edessä, eikä oikeastaan tänä kesänä olisi välttämättä jaksanut kaiken lisäksi vielä varsoakin (tästä kaikesta lisää tuonnempana).

Niinpä jalostusvihko käteen ja tutkimaan. Monia hienoja isäkandidaatteja selattuani ja luottomies Eemeliä konsultoituani jäin hieman ymmälläni pohdiskelemaan. Jos suvussa on jo kaikki kovat nimet, niin millä oriilla sitä sitten voi astuttaa ettei sukusiitokset nouse taivaisiin. Ja sittenpä äkkäsin. Poton tultua minulle kaksi vuotta sitten kävin keskustelun hevosväylän Petran kanssa ja hän silloin suositteli omaa oriaan Corleonea. Ratsuhan tuo on, mutta hieno sellainen.

Niinhän siinä sitten kävi että sovittiin Pomppidoulle treffit Corleonen kanssa, ja matka sai alkaa. Corleonehan astuu kotonaan Siuntiossa, joten matkakaan ei ole huikean pitkä. Sieltä sitä sitten laitumelta matkaan lähtiessä tuumasin pikku prinsessalle, että tälläpä kertaa kohteessa selkään hyppää sitten ori, eikä tarvitse siemeniä asentaa. Tamman viimeinen vilkaisu neitsykäisenä, luukut kiinni ja matkaan. Tämähän ei voi taas kuin onnistua...

- Päivi