Viivihän on ollut ripauksen verran onnettomuusherkkä koko elämänsä, ja on näemmä onnistunut periyttämään myös jälkikasvulleen. Rauno on ollut varsin kiltti poikakodissa – tulee tässäkin äitiinsä - ja saanut kehuja niin tallinpitäjältä kuin työntekijöiltäkin. Mutta kevään korvilla alkaa kaikenlaiset kevätjuhlaliikkeet olla pienemmänkin hevosen mielessä, ja alustava äijääntyminenkin oli alkanut, joten eräänä iltana Rane sitten päätti olla tuhma. Sisään tullessa oli pitänyt keulia, karata, kirmailla pitkin pihaa, ja sitten kun oli taas lassottu kiinni, loikkia vähän lisää.

Ja kuinkas sitten kävikään!

Varsojen talliin on kyllä ihan tarpeeksi leveä oviaukko, mutta jos on ääliö kriittisellä hetkellä ja pomppaa väärään suuntaan, tulee siinäkin ovenpieli vastaan. Ja hetkeä myöhemmin soikin puhelimeni: ”Moi täällä XXX. Rane jäi kyljestään kiinni ovenpieleen ja siitä tulee nyt aika paljon verta. Soitin jo päivystävälle eläinlääkärille.”

Eipä siinä sitten mitään, vaatteet päälle ja menoksi. Tallinpitäjä oli saanut vastaavanlaisen puhelun, ja kumpikin olimme paikalle ajaessamme miettineet mitähän kaikkea on odotettavissa: haava vatsaonteloon, murtuneita kylkiluita,…

Mitään etukäteen pelättyä ei kuitenkaan ollut, vaan ”vain” toistakymmentä senttiä pitkä L:n muotoinen vekki, joka muodosti aika ison taskun ihon alle. Ystävällinen eläinlääkäri kursi varsaa kokoon hyvän tovin, tikkejä tuli kahteen kerrokseen ja niiden pitäisi sitten sulaa aikanaan pois. Viikko sisällä, ja sen jälkeen saa alkaa ulkoilemaan ilman juoksemista ja riehuntaa. No viimeinen ohjehan onkin helposti toteutettavissa vuosikkaan varsan kohdalla!!!

Kolmen viikon kohdalla otettiin päällimmäisen tikkikerros pois, kun se ei ollut mihinkään sulanut. Ja kah mitä löytyikään sitten seuraavana päivänä -  oli muuten varsin tiukasti varsassa kiinni toisesta päästään:

Tuokaan kuulemma ei ole mitenkään tavatonta, että sulava lanka pyrkii poistumaan kehosta suoraan ulospäin, joten nipsaisin roikkuvan osan pois, ja seuraavana päivänä kantakin oli kadonnut.

 Kuukauden kuluttua vamma näyttää jo oikein hyvältä

Mielessäni pyörii kyllä hyvin vahvasti visiot kaiken maailman lampaankarvapehmusteista joita saa viritellä kun satuloimisen aika tulee…

Mutta hei, hevosenalku on (tällä hetkellä) ehjä, ja on viettänyt laatuaikaa kavereiden kanssa laitumella (R on tuo oikeanpuolimmainen)!

- Aino