Täysin olemattomalla treenaamisella päätin osallistua kenttäkisoihin Ypäjällä kesäkuun puolivälissä. Ajattelin selviäväni tuttarista, vaikken olekaan viettänyt aikaani lähelläkään hevosia. Mutta kuinkas sitten kävikään! Ajoin pitkän työpäivän jälkeen Tammelaan kymmenen maissa illalla, Lemu oli ollut kevyellä tunnilla, joten rapsutin sitä ja menin sisälle seurustelemaan. Aamulla sitten väkersin nutturat sekä otukselle että itselleni ja ajelin Ypäjälle. Kouluverkassa pyörin hetken keventelemässä ja juttelemassa tuttujen kanssa, sitten olikin aika mennä radalle. Ehdin ratsastaa sisälle ja tehdä ravivoltin, kun tuomari puhalsi pilliinsä ja ilmoitti, että Lemun liike näyttää vähän epäpuhtaalta takaa. Eli se siitä sitten, kylläpä kannatti herätä aamulla ja maksaa tästä esiintymisestä n. 100 euroa.

Onneksi osoittautui, että Lemu oli vain vähän niukauttanut ristiselkäänsä/lonkkaansa/lautastaan, tutkin otusta tarkemmin takasin Tammelaan päästyäni ja mitään ulkoista vikaa ei löytynyt, mutta toiseen suuntaan juoksuttaessa Lemu otti ulkotakasellaan hivenen lyhyempää askelta. Lemu tuskin oli pahoillaan kisareissun lyhyydestä, se pääsi muutamaksi viikoksi laidunlomalle parantelemaan ja lihottamaan itseään. Se kun ei tunnetusti säntäile häntä pystyssä ympäriinsä, joten pikku vaivat parantuvat mukavasti pellolla oleillessa.

Itse nollaisin tilanteen perisuomalaiseen tapaan virvokkeilla ja pikku painiottelulla.

-Pynde