Viivi on ollut aina altis sattumuksille ja tapaturmille, joten matkustikin taannoin "pitkästä aikaa" Teivoon jalkakontrolliin.

Sairaskertomusta viimeisen vuoden ajalta:

  • Kesällä 2013 alkoi ontua oikeaa etujalkaansa. Klinikalla todettiin, että hankositeessä on aivan polven alapuolella vamma, jota ELL nimitti tyypilliseksi nelivuotiaiden orien vammaksi. OK, kyseessähän on siis 10-vuotias tamma... Samalla röntgenkuvista paljastui, että hevosella on yksi ylimääräinen pikkuluu molemmissa etupolvissa. Jaa jaa, suomalaisen hevoskannan helmiä siis :)
  • Loppukesästä raspatessa hämmästeltiin miksi sudenhammas on putkahtanut esiin vasta nyt eikä nuorena. Toveri Heidi diagnosoi Viivin yksisarviseksi - sarvi ei ole vielä tullut esiin koska Viivi ei ole vielä valkoinen. Ja, yksisarvisethan elävät satavuotiaiksi joten ei mikään ihme että teinivaivat (sudenhammas) tulee tässä kohtaa. Pitää kuulemma muistaa testamentata tamma ajoissa jollekin pitkän elinajan odotuksen vuoksi.
  • HIHSsin kunniaksi tuli aamuviideltä tallilta puhelu "Tää sun hevonen makaa ja korisee eikä nouse ylös", eli ähky ja 2 päivää klinikalla tiputuksessa. Hip hei. Ja sokerina pohjalla - koska Harmaa ei vaan voi tehdä mitään ns normaalisti - etujalkojen väliin 6,5 cm SYVÄ haava. Eipä tarvinnut satulaa pistää selkään vähään aikaan. Tai no, satulan olisi voinut pistää mutta vyötä ei tarvinnut sen kummemmin edes esitellä. Sitä en ehkä edes viitsi mainita, että antibioottikuurista sai sitten tottakai yliherkkuusreaktion...
  • Raspaus tuli myös ajankohtaiseksi keväällä 2014, ja taas ihmeteltiin sudenhammasta. Paitsi että ei se mikään sudenhammas ole kun sillä on kunnon juuret ja on tiukasti kiinni leukaluussa. Raspaaja raaputti hetkisen päätään, kysyi sitten että olihan tämä varmasti tamma kun hammas on orin torahammas, jota myös ruunanhampaaksi kutsutaan. Jaahas, mitähän vielä???
  • Loppukeväästä alkoi homma taas luistaa ja harmaa väläytellä, kunnes taas ontui oikeaa etusta :( Siispä klinikalle - sama hankoside näytti ELLin sanojen mukaan "kirjavoitumaa" muttei pahaa sellaista joten 6 viikkoa kävelyä ja tervetuloa uudestaan.
  • Kontrollikäynnillä näytti tosi hyvältä: ei onnu suoralla, ei ympyrällä, ei kovalla pohjalla, ei reagoi taivutuksiin. Hankkarikin näytti ihan hyvältä, mutta sitten alkoi lattiatasolta kuulua kiukkuista mutinaa "eihän tätä täällä ole ennen näkynyt", ELL kipaisee tietokoneella varmistuakseen että ei tosiaan ole ennen näkynyt - TOISESSA etujalassa on pinnallinen koukistaja saanut iskun... Tämä on niin tätä. Eläinlääkärin ilme oli kyllä aika mainio kun hän kysyi "miten voit olla noin rauhallinen kun tämmöinen löytyi?" ja totesin vain "Ei ole eka kerta kun Viivi yllättää".

Nyt siis oli taas tarvittava aika vierähtänyt, joten tutkittiin vaihteeksi uusinta löytöä. Taivutukset, juoksutus jne OK joten sisälle ikkunattomaan toimenpidehuoneeseen ultraa varten. Assari tulee paikalle, toteaa että hevonen on kiltinoloinen, tökkää karvaleikkurin johdon seinään ja täsmälleen samalla hetkellä kun aloittaa jalkakarvojen ajelun, menee klinikalta sähköt. Viivi vähän vilkuili ympärilleen "tuli pimeää, pitääkö nyt huolestua?" mutta pysyi mallikelpoisesti paikallaan.

Kymmenisen minuuttia meni, ja sähköt palautuivat joten myös ultraaminen onnistui. Ja, PUHTAAT PAPERIT eli hommiin taas siihen saakka kun jotain uutta tapahtuu.... Olin ovela ja ostin eläinlääkärin kehumaa uutta hulluudenpoistoainetta syksyä varten - josko päästään vähän pidemmälle ilman kolhuja :)

- Aino