Tallinnassa vodkaa rännittäessä kun päähän pälkähti loistoidea varsan ostosta, enpä olis uskonut että se koittaa näinkin nopeasti. Crazy horselady kun on täysin vaistojensa vietävissä ja luottaa intuitioonsa, niin mitä siinä muuta voi tehdä kun SE tunne tulee.

Kaikkihan alkoi siitä, että tädin oli tilattava itselleen takki. Ei muuta kun viestiä toveri Suskille, että nyt sitä takkii sitte. Tarkemmat speksit siinä sovittiin, kunnes Suski laittaa viestin et hei osta varsa. Nauratti. vastasin et älä nyt hulluttele. En osta. Kun sieltä sitten tuli kuva tästä pikku otuksesta, ei täti voinut kuin ihastella. Että semmoinen söpöli, vankan oloinenkin vielä, sillä sitä olis kiva vähän ratsastella sit ku.. Joo ei. Kovasti yritin pitää pääni, mutta Kun SE tunne oli jo tullut...

jytky2.jpg

Minkä siinä sitten enää. Sorvattiin hinnat sopivaksi. Ja muutaman viikon päästä hakemaan... Tässä kohtaa ei voi kun hämmästellä myös tädin parempaa puoliskoa, joka ymmärtäväisesti nyökkäillen antaa tädin kuuhata hevostensa kanssa ja jaksaa vielä kuunnella päättymätöntä vouhotusta aiheesta hevoset.

Pikku Jytky haettiin eräänä torstaina, toveri Jennyn avustuksella, kopitus sujui hyvin ja kun matkaan päästiin (itse ajoin omalla autolla perässä) täytyi hieman pyyhkäistä silmänurkkaa, ihan pienet onnen itkut - ihan ikioma varsa!!! Jytky pääsi pihattoon, toisen tämän kesäisen varsan kaveriksi, ja kotiutui todella hyvin. Melko jännittävää, tästä se alkaa se oman pilaaminen, saa rikkoa itse ja voi syyttää huonosta käytöksestä vain itseään. Elämme kaikin puolin jännittäviä aikoja!

- Päivi

jytky1.jpg