Uuden satulahuovan jahtaaminen on ollut yllättävän vaikeaa. Tai ehkä on vain vaikeaa löytää nuhruiselle suomenhevoselle sopivaa parempaa kisahuopaa (ja valkeahan ei käy!) riittävän pienellä budjetilla. Huovat on liian hienoja, liian väärän värisiä, liian timanttisia, liian nuhruisia, liian tavallisia, liian kalliita, liian... Sekä Team Karvamopon keväisellä Tukholman reissulla että Tampereen hevosmessuilla vedin asian suhteen vesiperän. Sen sijaan Sauman jarruongelmaan onnistuin löytämään toistaiseksi toimivan vastauksen Tampereelta.

Erittäin kätevää. Etsit tutun hevosalan ammattilaisen jonka tiedät keikkuneen yhden sun toisen hevosen raakileen kyydissä. Selität ongelman hetki hetkeltä, eli miltä putte tuntuu sillä hetkellä kun se poistuu lapasesta. Ammattilainen tuumaa asiaa hetken ja ehdottaa kahta vaihtoehtoa. Kokeile olympiaa nivelenä ja suoraa pelhamia. Tuumasta toimeen ja kotitallilta löytyi heti kyseiset jarruttimet lainaan. Koska hevonen on reilun vuoden ajan vienyt aina kun on maastossa laukattu, ajattelin, ettei tilanne voi ainakaan pahemmaksi mennä. Toisaalta olen ollut laiska asiaa korjaamaan. Olen tuumannut, että pitäähän nuoren hevosen jossain saada mennä niin kovaa kun kintuista irtoaa. Nyt ajattelin, että voisi olla ihan mukavaa, jos pystyisi säätelemään laukan vauhtia maastossakin. Se laajentaisi hieman mahdollisuuksia siihen missä voi laukata kun tyhjää tienoota ei tarvisisi olla silmän kantamattomiin.

Ensimmäinen kokeilu tapahtui heti vappupäivän jälkeen. Ajatus pelhameista tuntui rattoisan päivän jälkeen niin pelottavalta, että päädyin kokeilemaan olympiaa. Kannatti uskoa ammattilaista, jarru toimi. Ja kylläpä on ollut mukavaa maastoilla sen jälkeen! Voit nostaa laukan, sen jälkeen pyytää jalalla eteen, jarruttaa, pyytää eteen, jarruttaa... Ja hevonen reagoi pitkälti niinkuin toivot.

Sauma on nyt ekoja kertoja kokenut myös sen, että kun ensin hiljentää vautia, kuski pyytääkin menemään niin villisti kuin puten jaloista irtoaa. Havahduin myös miettimään sitä, onkohan Sauma aikaisemmin tiennyt ollenkaan, että kuskikin oikeasti haluaa mennä välillä kovaa eikä aina vain jarruttaa? Joka tapauksessa lopputulos on sama eli hevonen on reissun jälkeen vaahdossa. Sauma on veikeä eläin siinä mielessä että varsinkin talvikarvassa se näyttää hikisenä ihan siltä, että sen saumat ovat vähän ratkenneet. Vähän niinkuin vanut tursuisivat ompeleiden välistä saumoista ulos.

 

20150507_183332.jpg

 

- Heidi