Nyt kun tässä molempien rotujen edustajien kanssa pulaa, on tullut huomattua sellaisia hienoisia eroja... Älveen pieneen viisaaseen päähän tuntuu uppoavan asiat huomattavasti kivuttomammin kuin umpiitsepäisen äshoon, enkä nyt tarkoita luotia tai kirvestä, vaikka välillä eritoten äshoon kanssa nekin on käynyt mielessä.

Hyvänä esimerkkinä tähän voidaan ottaa laukannosto. Pylle-tädin ( vanhemman lapseni versio Pyndestä) kanssa käytiin asiasta keskustelua ja tultiin siihen tulokseen että ensin laukka varmaksi liinassa. Selvä se. Mulli on osannutkin liinassa laukka-komennon joten ensin paneuduttiin herra lämminveriseen. Siinä sivullisia hirvitti ja vastakiinnitetyn olkapään uhalla maata polkien saatiin se, noh, laukan esiaste sieltä nousemaan. Muutama viikko mentiin liinassa ja sitten ketterä ja urheilullinen toveri Tanja kyytiin. Ja hiiop, laukka nousi maneesissa muutaman yrityksen jälkeen.

Tämän perusteella tietenkin ajattelin että mullin kanssa laukannosto menee jopa helpommin, häneltä kun löytyy valmiiksi jo mainio laukka (myös kärryjen edessä). Toveri Pylle lupasi kammeta mullin kyytiin ja ryskäyttää parit laukat maneesissa niin että arastelevan tädin on siitä sitten helppo jatkaa. Positiivisin mielin ylpeänä taitavasta äshoosta maneesiin, Pylle kyytiin ja menoksi. Ensimmäisenä mulli teki tietenkin mullit ja kääntyi useaan otteeseen rivakalla tahdilla pikku takaosakäännökset, kuten se yleensä tekee maastossa, ihan vaikka täydestä vauhdista. Minun lapsenuskoni ei vielä tässä kohtaa horjunut, olin täysin vakuuttunut että hetkenä minä hyvänsä mulli osaa laukannoston. Arvaahan sen ettei loppu mennyt niinkuin elokuvissa. Laukka- komennolla ei tapahdu mitään muuta kun uskomaton vauhdin kiihdytys ja vermon suoraa korvat hörössä pitkin maneesia. Kaksi nostoa onnistui, mutta Mulli piti laukkaa ehkä kaksi askelta, jolloin todettiin että jatketaan vielä harjoituksia varmaan seuraava vuosi liinassa.

Jännityksellä seuraamme mitä tuleman pitää. Todennäköisesti herra älvee suorittaa puhtaita laukanvaihtoja ennenkuin mulli laukkaa...

- Päivi