Oma heppaseura järjesti kilvanajot, joten pitihän sitä mukaan päästä. Veikko joutui suihkuun, kampaajalle ja muutenkin kesähevosen ulkonäön poistoon. Ja traileriin.

Menomatkalla ajoin ikkunat auki, ja koko matkan kuului matkustamosta tasaista huutoa ”Missä Harmaa, olen ihan yksin täällä!!!”  Kisapaikallakin tienoo raikui, ja mm tallinomistaja löysi trailerille oitis ihan vain äänijälkeä seuraten… Onneksi ääntely taukosi ennen suoritusta – rata meni hyvin (helppo B:3 ja 65,455%)!

Kotona odottikin sitten järkytys. Laitumen viereen, ihan aidan taakse, oli ilmestynyt paarmapyydys. Viivi katseli hetken uteliaana pääsisikö jotain kautta tutustumaan laitteeseen lähemmin, mutta koska pääsyä ei ollut, totesi että ei ole niin väliä ja alkoi syödä. Mutta Veikko. Kamalaa puhinaa ja ryntäilyn yritystä jo laitumelle mennessä, ja kun irti pääsi niin täyttä laukkaa mahdollisimman kauas moisesta h***etinkoneesta! Seurailin tyyppejä 15 minuuttia, ja koko sen ajan Veikko kauhisteli asiaa, juoksenteli edestakaisin ja oli yleisesti huolissaan. Ja Viivi söi.

Miten tässä näin on käynyt: jos tovereina ovat suomenhevosruuna, ja puoliveritamma, niin MIKSI se ruuna on ensinnäkin läheisriippuvainen ja toisekseen lietsoo itsensä hysteeriseen paniikkiin aina kun vain tilanne antaa siihen mahdollisuuden???

- Aino