Karvamopojen kesä ei ole sujunut ihan nuotilleen, pitkälti sairauskertomuksia on ollut tarjolla. Sauman tarina jatkuu samaa rataa, tällä kertaa sitkeän yskän ja flunssan muodossa. Ja kun hevosen omistaminen ei ole ihan ilmaista, on viime kuukausina kyllä yhdelle ratsastustunnille tullut hintaa.

Kaikkia vaivoja ihmetellessä on muistunut mieleen monta muutakin hetkeä hevosen omistajana joilloin ei onnen tunteet ole olleet päälimmäisenä. Vuosia sitten kylmetin vesiletkulla vanhan tammani Huilun jännevammaista käpälää tallin pesupaikalla kun pieni ratsastuskoulun oppilas ilmestyi seuraamaan puuhiani. Hän siinä tovin ihaili sympaatista puttea ja kysyi sitten yllättäen:"Onko ihanaa omistaa hevonen?!" Muistan nielaisseeni kerran ja sitten vielä toisen kerran. Puhuttelin hetken itseäni, että ei ole tosiaankaan kyseisen pienen ihmisen vika, että elän epätoivon hetkiä risan hevosen kanssa. Julkaisukelvottomien kommenttien nieleminen onnistui ja sain sanottua:"Joo, ihan kiva."

Ihan kiva on palata tähän päivään ja Sauman köhään. Mystinen köhä vaivasi pitkin kesää ja sitten alkoi nuha.

 

Eläinlääkäri kävi ihmettelemässä köhää ja määräsi Saumalle yskänlääkettä. Läheinen apteekki palveli ripeästi ja pääsin hakemaan lääkkeen jo seuraavana päivänä. Kassalla tosin olin vähällä itse tikahtua yskääni kuultuani lääkkeen hinnan. Hinnastaan huolimatta aineen vaikutus ei ollut häävi. Kuurin jälkeen Sauma köhi edelleen.

Tallinpitäjän suosituksesta marssin sitten markettiin ja ostin kolmella ja puolella eurolla ison purkin timjamia jonka kuulin pistävän limat liikkeelle. Voin suositella. Toimii. Ruokalusikallinen pellavaan aamuin illoin jonka jälkeen köhä on loppunut ja olen niistänyt Saumalta varmaan neljä ämpärillistä nenän sisältöä.

 

- Heidi