Vanha tarmokas tammani Huilu siirtyi ikivihreille laitumille aika lailla vuosi sitten. Vuoden varrella on tapahtunut useita kömmähdyksiä niin ihmisille kuin hevosillekin, kun Sauma ja Huilu on mennyt eri yhteyksissä sekaisin. Sauma peri Huilun vanhan karsinan ja lähes kaikki varusteet kauraämpäreitä myöten, joten tänäkin päivänä lähes kaikissa Sauman varusteissa lukee edellisen käyttäjän nimi. Tosin kauraämpäreiden kansista yritin saada Huilun nimeä pois hankaamalla niitä vimmatusti kynsilakanpoistoaineella - tuloksetta. Koska ehjien varusteiden vaihtaminen uusiin pelkästään sen vuoksi että hevonen vaihtuu olisi sulaa tuhlausta, on täytynyt vain sopeutua tilanteeseen.

Lähes viikoittain kuulen vieläkin joltakin tallitoverilta kysymyksen:" Miten Huilu meni?", "Lastataanko Huilu ekana?" tai "Oletko jo hakenut Huilun tarhasta?" Harvoin näissä tilanteissa maltan olla leukailematta ja vastaankin monesti huonolla huumorillani esim. " En kyllä mene hakemaan enää mitä tammasta on jäljellä." Ehkä parhaat naurut saimme siitä kun tallinpitäjä ajatuksissaan keväällä pohti, että laitetaan Sauma ja Huilu samalle laitumelle ensi kesänä. Tähän kiirehdin vastaamaan, että eikö nyt kuitenkin koetettaisi pitää Saumaa vielä jonkin aikaa hengissä..!

Ehkä hämmästyttävin erehdys on käynyt Ainon joskus hieman turhaan draamaan taipuvaiselle Viiville. Viivi ahdistuu joskus kun toinen ratsukko tulee sitä vastaan kentällä hyvin läheltä. Olin tietenkin onnellisesti unohtanut moisen taipumuksen kun Huilun kanssa asiaa ei tarvinnut mitenkään huomioida. Viivi ja Huilu kun olivat Tovereita, eikä mikään Huilun tekeminen häirinnyt Viivin sielun rauhaa. Siispä reippaasti ajelin Ainoa ja Viiviä vastaan Sauman kanssa. Hölpötin iloisesti ja ajoin niin läheltä, että kuskien varpaat kolisi yhteen. Ensin asiaan havahtui Aino ja Ainon lämpimien kiitosten myötä minä, mutta Viivi ei korvaansa lopauttanut vaan jatkoi rauhallista hölköttelyä. Ensimmäinen selitys mikä tuli mieleen oli se, että nyt alkaa jo hevosillakin menemään lajitoverit sekaisin!

- Heidi