Monta kertaa olen seurannut sivusta ja itsekin tuskaillut kun kavioeläimelle on ollut tuskallisen vaikeaa löytää sopivaa satulaa. Tällä kertaa tarina on aivan toinen.

Aino varasi Viiville Hipposportista ajan satulan toppaukseen ja tungin reippaasti itseni ja Sauman samaan kyytiin ajatuksena ostaa koulusatula. Ponit käveli mukisematta kyytiin ja asettelin itseni mukavasti matkustajan paikalle. Vajaa tunnin matka sujui lähes huomaamatta jutellen niitä näitä joutavia. Vähän ihmettelimme, kun traileri hytkyi pitkin matkaa niin, että Ainon vahva veturikin nyki. Saumalla on usein jamit trailerissa. Ei aavistustakaan mitä se touhuaa. Aina kun ovi avataan, seisoo kaikki ponit siivosti rivissä, joten olen antanut Sauman jammailla.

Ponit pääsi sisälle satulakauppaan. Siellä oli kolme seinällistä satuloita lattiasta kattoon ja lisää ilmaantui takahuoneesta. Saumalle (ja kuskin kukkarolle) sopivia satuloita löytyi kolme. Sauman mielestä koko toimitus oli raivostuttava, se irvisteli loputtamalle satuloinnille koko kiukkuisen tamman ilmeiden kirjolla. Onneksi mielenilmaisut rajoittuivat irvistelyyn, joten ympärillä olevat ihmiset lähinnä naureskelivat sille.

Sauman jälkeen satuloita kokeili kuski russ-ponin kokoisen pukin päällä. Kelpuutin satuloista kaksi, joita kokeilin vielä Sauman kyydissä. Sauma tallusteli reippaasti illan hämyssä vieraita teitä pitkin kentälle. Tiesin nopeasti kumman satulan haluan ja satulansovittajan mukaan satula sopi myös parhaiten Saumalle. Eli kaikki paremmin kuin hyvin.

Oli jo sen verran myöhä, että pääsimme Ainon kanssa kahdestaan mellastamaan Hipposportin kauppaan. Ratsuhevostenhan on hyvä oppia seisomaan välillä trailerissa, joten alenurkkauksessa kului tovi jos toinenkin. Etukäpälääni tarttui tosi hieno estehuopa, enkä saanut sitä enää mitenkään irtoamaan. Kotona huomasin, että se on ihan liian hieno kulahtaneen vanhan Wintecin alle, joten joudun varmaan taas pian suuntaamaan satulaostoksille...

- Heidi

 

Harmaan satulat tarvitsivat tosiaan päivittämistä toppauksen muodossa, joten matkattiin luotto-satulansovittajan luo Espooseen. Sauman mukaantulo oli mukavaa, sillä matkaseuraa on aina kiva olla. Tosin – kuten Heidi jo mainitsikin – trailerissa oli hetkittäin varsin villi meno päällä. Hevoset vaikuttivat kuitenkin varsin tyyniltä kun luukut avattiin, joten ehkäpä kyse oli vain matkan ajan hipasta.

Hipposportin satulastudiossahan on virallisesti tilaa vain yhdelle hevoselle, mutta koska Viivi on Viivi, se parkkeerattiin naama Sauman naamaa vasten oviaukon eteen. Satulakauppias ja toppaaja olivat hieman epäilevällä kannalla aluksi, koska ovi on iso sähkökäyttöinen kippiovi joka noustessaan taittuu kattoa pitkin. ”Ei kai se tuossa nyt pysy?”

Mutta Viivi osoitti jälleen kerran olevansa outo eläin, koska ovi oli lähinnä mielenkiintoinen, sitä piti heti päästä tutkimaan lähempään (ja maistamaankin), ja minkäänlaista epäröintiä ei ollut hetkeäkään vaikka ovi liikkui auki ja kiinni. Sotaratsu : )

Ja tosiaan se varustekaupan puoli… Käsiini takertui kiinni upeat tummanruskeat Stübbenin suitset joten hintalapussa luki pilkkahintaan ohjineen, ja olin jo menossa traileriin sovittamaan niitä, mutta onneksi tajusin että ovat kokoa Pony joten ote pääsi kuin pääsikin kirpoamaan ennen kassaa!

-Aino