Onneksi ei minulta eikä Lemulta, vaan Hiaceltani. Ikävä vaan, että episodi tapahtui moottoritiellä ajaessani, onneksi loppujen lopuksi selvisin säikähdyksellä (ja isohkolla korjaamolaskulla). Ajelin reilu viikko sitten aamulla Helsinkiin töihin ja vanha matolaatikkoni (=Hiace) vinkui oudosti. Ajattelin, että apukuskin ikkuna on varmaan millin raollaan ja ääni kuuluu siitä eli jatkoin huristelua. Sitten kuului outoa pörinää, ja pohdiskelin että mahtaakohan pakoputki vuotaa, mutta jatkoin edelleen huristelua. Sitten alkoi ratti täristä käpälissäni siihen malliin, että siirsin jalkani jarrupolkimelle ja hetkeä myöhemmin näin oikean eturenkaan häipyvän horisonttiin. Hiace eteni tovin matkaa kipinät sinkoillen kunnes pysähtyi viimein. Tämä tapahtui juuri ennen kehä III:n liittymää sikäli ikävässä paikassa, että siinä on kolme kaistaa vierekkäin ja rottelo jäi tietysti keskikaistalle. Jos olisi ollut vain kaksi kaistaa, niin liikenne olisi ruuhkautunut nopeasti, mutta nytpä ei niin käynyt, vaan autoja pujahteli hurjalla nopeudella molemmilta puolin taukoamatta ohitseni. Lättäsin tietysti heti hätävilkut päälle ja soitin hätäkeskukseen ja sen jälkeen hinauspalveluun. Katselin koko ajan peileihin ja pari kertaa vedin jo niskat kyyryyn varmalta näyttävän peräänajon takia. Muutaman minuutin päästä liikenteeseen tuli sen verran taukoa, että pääsin pakenemaan autosta metallikaiteen yli nurmialueelle ja pinkaisin heti kauemmaksi turvaan, siltä varalta että joku rekka jyrää kärryni yli. Muutamia karmaisevia ”läheltä piti”-tilanteita oli, mm. tukkirekka väisti niin viime hetkessä, että sen peräkärry heilahti tosi hurjan näköisesti eikä ollut monesta sentistä kiinni, ettei vienyt Hiacea mukanaan. Ja yksi pikkuauto löi jarrut pohjaan huomaamatta takanaan tulevaa täysperävaunurekkaa, joka meinasi liiskata pikkuauton allensa. Poliisien paikalle tuleminen kesti 25 hyvin jännittävää minuuttia, mutta yllättäen kukaan ei siinä ajassa törmännyt autooni (eivätkä väistöliikkeitä tehdessään toisiinsa).

Poliisisedät tulivat sitten ohjaamaan liikennettä ja selvittämään virallisia asioita (katsoivat ajokortin ja varmaan jostain rekisteristään auton tiedot – kaikki niiltä osin kunnossa). Minä esittelin rotteloani sanoen: ”Oikea etujalka katkesi yllättäen!” – Ja poliisit eivät edes puhalluttaneet! Poliisisetä tutkaili renkaanpaikkaa ja raapi suurta, karvaista päätänsä ja ihmetteli, että kaikki kuusi rengaspulttia olivat menneet poikki. Ei ollut kuulemma koskaan nähnyt vastaavaa. Kertoili siinä hinausautoa odotellessamme, että pari viikkoa aikaisemmin he olivat kolaripaikalla ohjaamassa liikennettä ja maija (=poliisipaku) oli vilkut päällä keskellä kaistaa, kun joku mäjäytti päin sitä reippaalla vauhdilla. Oli sitä mieltä, että kävi tosi hyvä tuuri, ettei kukaan osunut autooni. Olin täysin samaa mieltä poliisisedän kanssa.

Lemulla on onneksi kaikki raajat tallella, tosin ruhon keskiosa on jo pullistunut kahden satulavyön reiällisen verran. Otus on kyllä ollut säännöllisessä liikutuksessa koko ajan ja kävinpä Hyvinkäällä Riders Innissä hyppimässä tosi upeissa puitteissa kesäkuun puolivälissä kisoissa metrin ja kympin. Pudotin molemmissa yhden puomin eli kuuluin tuloslistalla joukkoon ym. maaliin päässeet.

Mutta vapaa-aikaa Lemulla on toki runsaasti ja sen se käyttää lähinnä näin:

-Pynde