Lokakuun alussa taas koitti aika sen perinteisen. Isolla porukalla Tallinnaan Horse Showta katsomaan. Matkaan lähti n 40 hevosihmistä joista harvempi virallisesti on raittiusseuran jäsen. Arvatahan sen saattaa että reissusta tuli jälleen kerran kovaääninen ja kostea, jollei jopa märkä. Perinteitä kunnioittaen porukka majoittui Tallink Express hotellissa. Jossa varmasti jo muistetaan lämmöllä meidän seurue.

 

Itse kilpailuja tuli tänä vuonna katsottua jopa kohtuu-hartaasti ja siinä sitten aperitiivien 5-30 välillä tuli saatua jos jonkinlaisia päähänpistoja, kuten se että oikeastaan varsan ostaminen on viisas ajatus. Shoppailut jäi tänä vuonna hieman vähemmälle, kotiintuomisina oli hyödyllisesti kaksi paria risteilyhansikkaita. Varsasta sitten myöhemmin lisää…

 

Edellisvuoden reissusta Pylletädin pihiin mieleen oli jäänyt minun ja huonetoverini taksiajelu, joka maksoi hurjat 50e. Tästä tietenkin olen saanut kuulla läpi vuoden. Tänäkin vuonna trolliajelu rankan kisakatsomon jälkeen ei miellyttänyt, joten ei kun taksia tilaamaan. Onneksemme saimme komean kuskin joka lupasikin viedä meidät Saku-hallilta hotellille 10 eurolla ja olla käytettävissä myöhemminkin. Varsin miellyttävä nuori mies. Kenties humalaiset hevostädit saivat hänenkin sydämensä pamppailemaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D

 

 

Luonnollisesti illalla oli määrä apehtia Scotland Yardissa, jossa joka reissulla on tullut käytyä. Minun ja huonetovereideni osalta syöminen jäi kuitenkin väliin sillä keittiö oli vasta sulkeutunut kun saavuimme paikalle. Syynä myöhästymiseen oli liiallinen selfieiden otto.

 

 

Illan kuluessa pöytään pyrähti nuori mies pyytämään astmalääkettä. Äkkiä kuitenkin kävi Ilmi sen olevan tekosyy päästä tekemään tuttavuutta. Poika parka ei tiennyt mihin seuraan joutui, ja häntähän vietiin kuin kuoriämpäriä. Lystikkään illan päätteeksi kävellen hotellille ja pikipäin unta katsomaan. Tänä vuonna tuli tovi jopa nukuttua.

 

Seuraava aamu luonnollisesti olot olivat kohdallaan. Aamupalalla nautittiin munaa ja muita herkkuja ja tuskailtiin kun aamiaisella ei myyty lainkaan aikuisten mehua. Siispä äkkiä hallille. Eilisen illan kuski ei vastannut puhelimeen, mutta pihassa valmiina töröttävä tilataksi sai kelvata. Kyyti hallille 11.50e. Mitä kummaa?! Viime vuonna 50e ja nyt päästään näin halvalla. Hämmästyttävää. Hallilla päivä menikin joutuin, harmillisesti ei juuri voinut nauttia juomia, sillä illalla oli ajettava vielä autoa. Seuraava harmistus tuli siitä, kun Pylletäti esitteli edellisyönä Viruhotellin yökerhosta saamaansa naamaria. Pahus, ensi vuonna jos pääsisi sinne asti.

 

Koko porukalla istuttiin taas vakiopaikalla hallissa, sekä la että su. Kyllähän meistä meteliä lähtee, muttei koskaan niin paljon että järjestysmies tai kukaan muukaan olisi asiasta huomauttanut. Reissun jälkeen tuli vain huomattua että johan, ollaan päästy ihan sen eräänkin heppafoorumin keskusteluihin. Kylläpä Jokeralaiset ovat taas mieliä pahoittaneet ja toisten katsomisnautinnon pilanneet. On se vakavaa.

 

Summa summarum, oikein nasta reissu. Ja ensi vuonna uudestaan.

 

- Päivi

 

 

Joo. Oli taas se aika vuodesta, jolloin kirmataan joukolla Tallinnaan hevosia katsomaan. Tänä vuonna lippujenkin ostaminen oli helpompaa kuin ennen, sillä mitää ylimääräisiä alennuksia ei ClubOne-kortilla saanut. Nähkääs, menneinä vuosina ko. kortilla on saanut 4 lippua – 10 %. Eli tädit ovat juosseet ympäri Tallinnan Piletilevin myyntipisteitä ostamassa aina 4 lippua. Kaikenlaisia kieli- ja kulttuurimuureja on nähty, sillä esimerkiksi Eestin Kansallisoopperan kassa lakkasi ymmärtämästä mitää sen jälkeen kun sain kerrottua että hevoskisoihin pitäisi pilettejä saada…

 

Mutta itse retkeen. Menomatka meni ns vanhaan malliin, laukut hotelliin ja bussilla kohti Saku-hallia. Päivä hevosia katsellen ja vähän ostoksiakin tehden (miten ihmeessä ostin Kingslandin teini-pissis-huovan??? No kun se oli niin kivan näköinen…). Illalla sitten trollilla kohti keskustaa. Lauman kulkuohjeet olivat helpot: sivistyneet hotelliin nukkumaan menevät ihmiset seuraavat Ainoa, remuava roskasakki Pyndeä :)

 

Olin jo huonetoveriani vähän varoitellut että mölyä saattaa olla pitkin yötä – ks viime vuoden retki – mutta mitä ihmettä: EI PIHAUSTAKAAN!

 

Vaikka hotellia välillä perusliiteriksi moititaan, on siinä hyviäkin puolia, kuten tämänkertainen hiljaisuus. Reissaan työni vuoksi paljon, ja kaikenlaisia majoituspaikkoja on tullut nähtyä joten uskallan tosiaan väittää että Express on ihan hyvä paikka. Olen työreissannut sinne tänne Kiinassa, USAssa, Australiassa, siellä täällä ja tuolla, enkä ole ikinä saanut mitään matkalaisia mukaani. Nyt sitten viimeisimmällä retkellä ”kulttuurimaa” Ranskassa sain tuliaisiksi syyhypunkin….. Hyi yök :(

 

Joka tapauksessa Express iloisesti yllätti sillä että meidät oli majoitettu jotenkin niin että mitään ei kuulunut ennen herätyskellon soittoa. Hyvä niin. Olipa enemmän intoa ja energiaa mennä ajoissa hallille seuraamaan sunnuntain luokkia ja tekemään vähän lisää ”harkittuja” ostoksia.

 

Ensi vuonna taas!

 

- Aino

 

Tallinnan retki sujui osaltani hyvin pitkälti edellisvuosien tapaan eli kosteasti. Otimme jo pikku alkuverryttelyn perjantai-iltana toverien Tanja, Tanja (siis 2 x Tanja) ja Tero kanssa, joten kropat oli sopivasti viritelty viikonlopun kinkereitä varten. Nautimme perinteiseen tapaan huonetoveri Tanjan kanssa virvokkeita koko päivän. Jossakin vaiheessa meinasin hätääntyä, että mehän olemme kovasti loppasuistuneet viime vuodesta (loppasuita olemme toki aina olleet) – silloin meille riitti kaksi pulloa votukkaa koko päiväksi, mutta nyt piti korkata kolmas pullo jo alkuillasta. Mutta syy ei ollutkaan meidän loputtomassa janossa, vaan bakteerikammossa. Pullon verran kirkasta meni nääs ympäristön desinfiointiin; sillä määrällä nestettä pesee jo Saku-hallista isohkon alueen varsinkin kun lisää vähän lantrinkia joukkoon. Ikävä puoli hommassa oli se, että moisen operaation jäljiltä jalat liimaantuivat haastavasti lattiaan kiinni.

Kuten toveri Aino jo mainitsikin, nynnyt menivät hänen perässään hotelliin uinumaan ja loput kököttivät ratikan kyydissä, kunnes karjahdin: ”Roskasakki ulos!” Puoliltaöin pubissa syömässä ja juomassa meitä oli vielä iso ja äänekäs revohka, mutta väsy iski kovin moneen, koska kun Viru-hotellin yökerhossa jaettiin ilmaisia naamareita joskus neljän hujakoilla aamuyöllä, niin joukkomme oli kutistunut viiteen henkilöön. Keekoilin sitten ylpeänä sunnuntaina naamari päässä, ja ainakin puolet Saku-hallin väestä katseli naama kateudesta vihreänä.

Pääsin myös omin silmin todistamaan lähes raamatullista ihmeparanemista sunnuntaiaamuna. Jokunen viikko aikaisemmin toveri Tero oli reippaana kaverina hurauttanut itseään moottorisahalla polveen sillä seuraamuksella, että lumpio oli haljennut ja käpälä joutunut operoitavaksi. Taksilla ei kukaan tietenkään moisen pikkuvaivan takia ajele, vaan Tero ja Tanja kulkivat muun porukan mukana julkisilla. Sunnuntaina Prisman ilmaisbussilta on pikku kävelymatka hallille ja Tero laahusti kohtuullisen voipuneena keppiensä kanssa eteenpäin, kunnes kaivelin kassiani ja kysäisin, että maistuisiko kylmä olut? Siinä vaiheessa kepit lensivät kaaressa katuun, kun toveri kirmasi kassilleni kuin villivarsa.

Jatkoimme siis sunnuntaina virvokkeiden nauttimista (tietysti hillitysti) aamusta asti ja tokihan joku mielensäpahoittaja hieman kovaäänisestä keskustelustamme hallilla taas ärsyyntyi. Lähinnä hämmästelen sitä, etteivät edessäni istuneet virolaisneidit tuohtuneet, kun sain hillittömän naurukohtauksen suu täynnä juomaa ja pärskin heidän niskaansa kuin räkäsprinkleri.

Ensi vuonna yritän käyttäytyä asiallisemmin ;D

-Pynde