Sauma tosiaan suoritti muuton uuteen kotiin pienen mutkan kautta.

Eräänä toukokuisena päivänä Sauma kompuroi polvilleen maastossa. Sen jälkeen sen oikea takanen näytti ihan siltä, että se irtoaa kokonaan paikoiltaan. Siis irtoaa lonkasta asti koko koipi. Karvamopon Aino joka sentään on jos jonkinmoista kavioeläimen ontumaa ihmetellyt totesi ravia katsottuaan:" Älä enää ravaa, silmiin sattuu. Tai oikeastaan vietkö vaikka sen hevosen talliin, näyttää käynnissäkin niin pahalta."

Noh, tökimme sitten yhdessä tuumin Saumaa eri kohdista ja se aristi meidän mielestä oikean kankun lihaksia. Sain Nean pikaisesti paikalle käpälöimään Saumaa ja Nea totesi, että ihan jumissa on koko kanttura. Ja ontuu pahasti. Yllättävän nopeasti sain myös tutun eläinlääkärin paikalle. Tohtori löysi vielä mahtavan turvotuksen takasen sisäpuolelta. Taivutuksissa kuulin pariin otteeseen huudon :" Juu ei tarvitse ravata enää takaisin!". Todettiin, että koko hevonen lahoaa, putoaa polvilleen. Vaikutti siltä, että jotain on murtunut tai revennyt paikoiltaan tosi pahasti.

Sain siis klinikka-ajan Teivoon suunnitellulle muuttopäivälle, eli neljän päivän päähän tohtorin käynnistä. Ehdin jo tehdä suunnitelmia sairastarhasta tai siitä, että uudessa paikassa voisi olla helppo väittää Saumalle, että juu täällä seisotaan päivästä toiseen karsinassa, ei täällä ulos mennä! Teivossa pääsin sitten kokemaan Tämäonniinnähty-ilmiön, tosin edellisellä kerralla kyseessä oli hieman punaisempi suokkitamma. Seison siis Teivon raviradan portin pielessä ja juoksutan ihan komeaa tammaa liinassa joka juoksee rennon letkeää ravia aivan puhtaasti molempiin suuntiin. Ja sitten yrität selittää lääkärille, että kyllä tämä oikeasti ontui.. Myös jalka oli kuivunut, eikä tietoakaan turvotuksesta. Onneksi Sauman turvonneen jalan ja ontumisen ehti nähdä moni muukin, muuten olisin varannut seuraavaksi itselleni ajan pään kuvaukseen tai johonkin lataamoon.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisiko Nea onnistunut käpälillään laukaisemaan jonkin hermo- tai lihasjumin, mikä aiheutti ontumisen. Tätä ihmeparantumista voikin vatiloida iltamista toiseen kera heppatovereiden. Yksi nivel reagoi aavistuksen taivutuksissa ja siitä saimme pari viikkoa varmuuden vuoksi kävelyä. Tämän ajan käytimme tutustumalla uuden ympäristön mahtaviin maisemiin.

- Heidi