Tämän puolen vuoden Sauman omistamisen aikana olen törmännyt jo ainakin kahteen aivan uuteen  ilmiöön. Siis sellaisiin asioihin hevosten kanssa mitkä eivät aikaisemmin ole tulleet vastaan koko neljännesvuosisadan kestäneellä hevosharrastamisen aikana. Ensimmäiset tapahtumat koin heti kun aloin liikuttaa Saumaa uudella tallilla. Se periaatteessa päästi kyllä kiipeämään kyytin, mutta lähti sitten välittömästi juoksemaan eteenpäin. Tai lähti jo siinä vaiheessa kun olin saanut yhden päkiän keikkumaan jalustimelle. Kokeilin monenlaista ja nokkelana hoksasi, että ravuriahan voisi ohjasajaa esim. aitaa päin.  Tungin näppärästi varpaat jalustimeen ja aloin ohjaamaan kaksin käsin kummaltakin puolelta kaulaa. Sauma olikin yllättävän ketterä ja teki u-käännöksen ja jatkoi ravia ympäri kenttää. Siinä sitten roikuin kuin ukrainalainen kasakka puten kyljellä ja yritin saada sen nenän aitaan. Aikaa myöten tämäkin ratkesi ja nivusten venähtämisen riski kyytiin kiipeämisessä on huomattavasti pienentynyt (tällä iällä on viisautta olla sanomatta että riskiä ei enää ole.. ;)

Toinen ilmiö on se kun pääsin hyvin läheltä todistamaan kun hevonen menee hetkeksi tajunnan rajamaille. Teinihevonen tykkää kovasti katsella karsinasta ulos sillä välin kun sitä laitetaan kuntoon tms. Ja samalla on tullut todistettua, että puttekin voi pysyä karsinassa vaikka ovi on auki. Ja koska olen hieman laiska kaikesta komentamaan, ehti teinihevonen opetella pahan tavan heiluttaa päätä kun sitä satuloidaan. Ja tietenkin sitten päivänä eräänä putte osuu oven yläpuolellla olevaan karmiin, niin että komea kumaus kiirii pitkälle tallin ulkopuolelle. Teinihevonen hiljeni, laski turvan maahan, räpytteli silmiä, pöhisi, örisi ja otti ihan oikeasti lukua. Siinä vaiheessa kun sen etupolvet lähti notkumaan, sieppasin satulan pois selästä, koska lähes kymmenen vuotta vanhan Wintecin käyttöarvo on mittaamaton kun muutakaan sopivaa satulaa ei tällä hetkellä ole. Hiljalleen teinieläin lähti kuitenkin virkoamaan ja palasi henkisesti karsinaansa ja oli pian ihan virkeänä ennallaan. Seuraavana päivänä otsaa koristi komea kuhmu!

- Heidi