Syksyn tullen sitä taas on asettunut ratsastamaan mukavasti valaistussa hallissa. Kuukauden siellä pyörittyäni tuumailin että josko sitä kävisi vähän maastoilemassa. Turvaratsu Ubukin varmaan on jo kyllästynyt hiekkalaatikkoon.

Sopivasti sainkin rauhalliselle maastolle seuraksi Lemun vuokraajan Annin, joka on kaltaiseni rauhallisista lenkeistä nauttiva ratsastaja. Siinä sitten koristeltiin hevoset heijastimilla näkyviksi, ja Anni vei osaltaan koristelun astetta räyheämmäksi ripustamalla lemun takajalkaan vihreän valon. Sitten otsalamput tanaan ja lenkille.

Lemu ja Ubuhan tunnetaan maailmankaikkeuden rauhallisimpina, jopa laiskoina otuksina, joten mukavasti koivukujaa kävellessä siinä huolet kaikkosivat. Päästyämme hiekkateiden ääreen tuumittiin josko pikku pätkä vaikka ravattaisiin kun tiet ovat pehmeät. Tuumasta toimeen. Yllätyin vallan, kun herra Buuström ravaili niin letkein askelin. Sen että pääsin sanomasta sen ääneen, oli soppa valmis. Ubu päätti näyttää tädille kunnon ryydloikan: niiaus, hyppy, pukki. Loikkahan ei ollut mikään valtava ehkä sivullisen silmin, mutta sen verran kookas että pelokas täti sai ääni täristen soperrettua Annille: Kä-kä-kävelläääks...

Loppulenkistä hevoset kävelivät rivakasti, jopa Lemu säikähti autoa. Annin kanssa kasvot kalpeina ja keskittyneinä kökötettiin kyydissä ja varmasti kumpikin salaa toivoi lenkin jo loppuvan.

Tallille vievän koivukujan päässä kumpikin uskalsi jo hengittää, ja pystyi jälleen juttelemaan. Lemun kintussa loistava vihreä valo oli kerrassaan kyllä mahtava väline näkyvyyden lisäämiseksi, joten tulinkin Annilta kysyneeksi että mistä hän on moisen ostanut? Anni kertoi löytäneensä vempeleen Puuilosta ja kertoi sen olevan itseasiassa koiran kaulapanta... Ja sen että se ei kestä vettä ja että siinä on kastuessa sähköiskuvaara, mutta että hän kyllä vuorasi sen eristysteipillä...

Tuokio myöhemmin Lemu käyskenteli vesilätäkköön ja näin jo silmissäni sen hurjan paikalta poistumisen hyppien, lähes kirjaimellisesti tuli hännän alla. Kun lätäköstä selvittiin, Meitä kumpaakin nauratti niin paljon että vedet tuli silmistä. Ratsastus, aivan liian vaarallista pimeällä.

- Päivi