Honda-muijan uskollinen menopeli on loppukesän ja syksyn aikana vilkutellut kojetaulussa valoja jos jonkin moisia, mutta nykyään itkupaniikin sijaan ajelen tyynen viileästi moottorivalot palaen muutamankin päivän (mä luotan mun hondaan, se ei tuottais mulle pettymystä).

Vikavaloista johtuen päätin että vastaisuudessa Helsinkiin töihin mennessäni voin mainiosti ajaa Hondan vanhemmilleni Vantaalle ja jatkaa siitä bussilla keskustaan. Systeemi on ainakin joskus muinoin toiminut hyvin.

Vaan mitä kummaa! HKL on uudistanut bussien numerot, joissa omasta mielestäni ei Ole mitään logiikkaa! Missä on vanhat 363 ja   231?!! ei ule! Nyt tilalla on 322 ja liuta muita tuntemattomia! Ja entäs Elielin päässä se lähtölaituri? On vaikeasti sijoitettu keskimmäiseksi, harhaan menon maksimoimiseksi! Pahaa aavistamatta eräänä iltana pitkän työpäivän jälkeen liikuin massan mukana, siniseen bussiin ja tyytyväisenä musiikkia kuunnellen istuskelin penkillä, siinä keskiovien kohdalla. Matkaa oli jatkunut jo hyvä tovi ja bussi oli lähellä omaa määränpäätäni, kun se täysin äkkiarvaamatta jatkoi ison risteyksen ohi, ja saatteli minut jonnekin Espoon rajalle. Varmasti siinä kohtaa näytti että takkini sisään oli vähintään lennähtänyt pesällinen ampiaisia, niin vikkelästi hapuilin stop- nappia. Onneksi olen Vantaalla asuessani lenkkeillyt lähimetsät ja maastot tutuiksi, sillä nyt oli selviytymisen paikka. Nöyryytykseltäni en käynyt selvittelemään mikä bussi menisi lähemmäs kohdetta, vaan taapersin metsäteitä kohti kotia. Jossain vaiheessa edessäni romposti nuori mies reppu selässä, liekö hänkin mennyt väärään bussiin. Kohtalo yhdistää meitä epäonnisia.

Niin ja syy miksi valitsen nykyään paikan bussin keskiosasta kuin takapenkiltä, on se että takapenkit on nykyään suunniteltu niin että niissä tällainen mehevämmän kokoinen naishenkilö valuu tahtomattaan kokoajan alaspäin, tämän tästä meinaa olla polvillaan lattialla. Erään kerran vieressäni istui itseäni 20 vuotta nuorempi typykkä, joka varmaan juuri tästä syystä oli nostanut polvet etummaista selkänojaa vasten. Itseltäni ei moinen akrobatia onnistu, enkä usko, että lähes 180cm missin (entinen) varteni edes mahtuu penkkien välissä moiseen asentoon. Tai ainakin muna-asentoisen Pämpyn bussista poistoon tarvitaan sitten kylällinen miehiä ja nostokurki. Parempi siis pysyä keskellä tai lähellä etuosaa. Toisaalta... mieleeni juolahti... jos takapenkillä onkin kohdalleni sattunut useamman kerran se kuuluista gravitaatiokuoppa...

- Pämpy