Kävipä tässä muutama viikko takaperin se pelätyin. Maan mainio naapurini Leo oli soittanut sillä välin kun olin työn ääressä, ja arvatahan sen osasi että soitto koskee hevosia ja todennäköisesti sitä etteivät ne ole niin sanotusti omalla puolella.

Ja näinhän se olikin. Armaat Hore ja Keijo (Katrin hevonen Känsä) olivat päättäneet lähteä ilkamoimaan kylille. Ihan paikallisella baarillakin oli käyty notkumassa. Kiitän ylempiä voimia siitä, että paineensietokykyni on nykyään lähes raudan luja, nimittäin muutaman puhelun jälkeen tilanne tuntui olevan hallinnassa etänäkin, enkä kokenut tarvetta singota työpaikalta auton rattiin.

Toinen puoliskoni Marko, ystäväni Katri,  Etta sekä naapurissa asuva Annika  olivat hälytysvalmiudessa ja tilanne hoitui mallikkaasti niin että saatiin hevoset takaisin talliin. Annika oli oman tallin omistajan hälytyksestä lähtenyt tarkastamaan heidän päälukuaan, ja rivakasti ottanut riimut mukaan ja käynyt pyydystämässä meidän karkulaiset. Horvokkihan on utelias Uuno ja antaa kovin helposti kiinni, joten keijokin tuli sitten helpolla kiinniotetuksi.

Annikan kanssahan emme aiemmin tunteneet, mutta tietenkin kiitokseksi pyydystyksestä halusin häntä muistaa ja sovittiinkin treffit seuraavalle päivälle. Kävi ilmi, että hän harrastaa vuonohevosellaan valjakkoajoa, ja on innokas maastoilija! Sepäs vain sattui ja sopii mainiosti! Heti kävimme suunnittelemaan yhteislenkkiä ja ensitöiksemme töräytettiin kevennellen sellainen 19km! Vuonopoika Nisse ja suomineito Hore tuntuvat olevan mainio parivaljakko ja maastoilu sujuu upeassa synkassa!

Monesti olen Horea kiitellyt että hyvä kun karkasitte, nimittäin tämä toveruus olisi muuten jäänyt kokematta! Paikalliset maastot ovat kerrassaan upeat ja kilometrit ei ihan heti lopu! Jossei näillä treenilöillä kunto kohene sekä pilotilla että hefoisilla niin sitten ei millään!

Että maastorynkytyksen iloa ihan jokaiselle toivottaa
- Pämpy