Pikku Pena kävi oppimassa ajolle Heidi Sindan luona Urjalassa. Kuukauden päivät pojalle hillottiin uutta oppia päähän, ja sopivasti viimeisen viikon jälkeen olikin Rudolf Pestmanin valmennus. Ja kyllä, osallistuinkin Peksulla, mutta ohjasajaen, tai juoksuttaen kahdella ohjalla, mikä olikin vieraampi juttu itselleni.

Kotiinpaluun koittaessa päätin rohkaistua ja kavuta itse selkään ennen laitumen alkua. Ja toden totta. Onnistuin! Ensimmäisenä päivänä ajauduttiin pieneen sanaharkkaan kumppanini kanssa, hän kun ei alkuunkaan ymmärtänyt, että olisi turvallisuuden vuoksi aivan hyvä jäädä siksi 15minuutiksi kentän viereen seuraamaan kun allekirjoittanut reidet tutisten kyyhöttää nuorisolaisen kyydissä. Keskustelu kulki kutakuinkin näin:

Minä: jää katsomaan nytten

Hän: LUOTA ITSEESI ÄLÄKÄ TÄRISE SIELLÄ

minä: ÄLÄNYTV***ujumalauta mene minnekään

Hän: LUOTA. ITSEESI. ÄLÄKÄ. TÄRISE.

Minä: VOISIISVITTUTÄÄONVASTA KOLME!!

Hän: mitä sitten. Nyt menet vaan, mä menen tiskaamaan...

Minä: (ei enää ääneen) voi v*tun kusipää, saa sitte täältä mun maatuvat luut kerätä kun tää linkoaa mut ja kuollaan kaikki....

Huoli Penan käytöksestä oli aiheeton, ruuna kun on elämässään ollut aina kuin ihmisen ajatus. Joten ei ruumiita, eikä irronneita ruumiinosia. Ainoastaan itsestään ylpeä hevosenomistaja. Niillä onnistumisilla elääkin puoli vuotta. Viikon ”läpiratsastus” tuli suoritettua kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen ruuna pääsi ansaitulle kesälomalle.

- Päivi