Elokuussa on säännöllinen karvamopojen kokoontuminen ruotsin risteilyn merkeissä. Niin tänäkin vuonna. Ilmeisesti hilpeä porukkamme on seilannut Helsinki-Tukholma väliä niin taajaan että olemme jo tunnettu kopla lautalla.

Reissuun lähtiessä Pylle-täti – Pynde siis -  ennätti juksuttaa helposti hätääntyvää toveria, joka vastoin aiempia reissuja oli määrä ottaa kyytiin töistä. Kello lähestyi määräaikaa, lähetin toverille viestin, missä olette? Vastaus kuuluu: voi pahus, jo satamassa!

Heti tuli pala kurkkuun että nyt se on sitten tapahtunut. Olen täysin näkymätön ihmisille joita pidin ystävänä. Jo siinä kerkesin työtovereille surkutella kohtaloani, kun ikkunasta näin kuinka tuttu Mazda ja kolme tuttua naamaa ajaa ohi. Huh, pahuksen Pylle.

Laivaan päästyä kiireen vilkkaa long island iceteat käteen ja pubiin kailottamaan. Ruokailua odotellessa siinä on aina mukava lipsiä muutamat virvokkeet.

Italialaisessa ravintolassa tutustuimme tarjoilijaan nimeltä Heli, jonka huumorintaju osui yksiin meidän metelöivän seurueen kanssa. Siinä sitten annosta pähkäillessä  tuumasi Heli: silmät kiinni ja sormi sinne. Oivallinen konsti ja varmasti toimii monessa.

Aterioinnin jälkeen tax-freen kautta hyttiin ja sieltä illanviettoon. Tulimme huomanneeksi että laiva on lähes tyhjä ja sitä kummastellen tie vei ajoissa nukkumaan. Aamulla tätä aamiaisella kummastelimme, mihin Heli tokaisi että laiva on täynnä, mutta täällä kuuluu kuulutuksia sen mukaan missä karvamopot liikkuu, että ihmiset ymmärtävät piiloutua. Aamiaisen jälkeen oli tiedossa seikkailua Tukholmassa, perus kenkä- ja vaatekaupat ja sitten reitti uuteen hevostarvikeliikkeeseen. Aino oli touhukkaasti selvittänyt tien kyseiseen putiikkiin, itse en tänä päivänä löytäisi sinne uudelleen, oli usean mutkan takana. Tai sitten virvokkeita oli tullut nautittua muutama liikaa.

Laivaan takaisin tullessa Pyllen kanssa luonnollisesti kylpemään, Ainon ja Heidin jäädessä hyttiin. Eipä osattu arvata että tämänkertainen kylpyreissu pitää sisällään varsin intiimejäkin kosketuksia. Kyllä siinä allekirjoittaneella lähes pullistui silmät päästä kun höyrysaunassa kesken saunomisen lauteilla nukkunut isäntä ponkaisee pystyyn, havaitsee Pyllen uskomattoman rintavarustuksen ja sanoo samalla kädet ojossa lähestyen: HIRVEET HINKIT SAAKSMÄ STEDAA?

Ainoa ajatus allekirjoittaneen mielessä oli, että kohta on turpakäräjät. Vaan vastoin olettamuksia, Pylle tuumaa ykskantaan olkiaan kohauttaen: no, ei ne siitä kulu, senkun. Kylläpä meitä nauratti. Tästä riittää taas jälkipolville kerrottavaa.

Kotimatka sujuikin kylpemisen jälkeen leppoisissa merkeissä, ruokaillen ja nukkuen. Kyllä oli mukavaa. Seuraava karvamoporetki Tallinnaan on jouluna ja luonnollisesti jo varattu. Onpahan jotain mitä odottaa!

- Päivi