Reilu vuosi sitten yritin hypätä Saumalla ensimmäisiä kertoja. Siis yritin. Sauma ymmärsi estehypyn niin, että sen täytyy osua kaikkiin niihin tikkuihin mitä kentälle on viritetty. Se talloi, jyräsi, juoksi puomeista ja tolpista läpi. Totesin, että pidetäänpä vähän taukoa ja yritetään myöhemmin uudelleen.

Tauko venähti sitten hiukan pidemmäksi kun olin ajatellut. Pari kuukautta sitten uskaltauduin pienen painostuksen alla (ratsuttaja painosti puhumalla ja Team Karvamopon Aino ihan konkreettisesti virittämällä puomeja kentälle) kokeilemaan puomeja ja pikku ristikoita. Ainon komennossa (jossa kuski ei todellakaan uskalla harkita kieltämistä ;) totesimme yhdessä Sauman oppineen nostamaan kintut tikkujen yli tuumaustauon aikana.

Olin luvannut itselleni, että yhteinen taival vanhan Wintecin kanssa päättyy viimein ja Sauma saa estesatulan. Sauma ja Viivi ahtautuivat siis jälleen yhdessä Hipposportin satulapuotiin tarkastamaan entisiä ja sovittamaan Saumalle estepenkkiä. Löysinkin Saumalle ja itselleni sopivan joten kaupat syntyi helposti. Satula on siinä mielessä kuskille sopiva, että siinä on polvissa jarru. Kun putte vetää leuka pitkällä tai riekkuu kättä vasten, painaa täti polvet polvitukia vasten, nojaa taaksepäin jolloin täti säilyttää oman ruhon hallinnan puten riekkumisista huolimatta.

Kaikesta edistymisestä ja oikeasta estesatulasta huumaantuneena ilmoittauduin estevalmennukseen kun tuttu valmentaja oli lähistöllä pitämässä koulu- ja estevalmennuksia. Tosin perillä hämmästelin tunnin aikana tovin jos toisenkin mitä oikein teen valmennuksessa missä kaikki tehtävät on hevoselle aivan uusia. Noh, ehkä eniten itseni suureksi yllätykseksi Sauma selvitti tehtävät toisensa perään. En oikein vieläkään tahdo uskoa tapahtunutta todeksi, onneksi tunnilta otettiin kuvia todistusaineistoksi.

 

- Heidi