Kuten otsikosta voi vähemmän nokkelakin yksilö päätellä, niin eipä ole kisailut sujuneet kovin loistokkaasti viime aikoina. Heti Jokelan heinäkuun kisojen jälkeisenä päivänä Lemulla oli kenkä poikittain jalassa ja sivukäänne oli uponnut kavion sisälle, joten kova oli nilkutus. Tietysti seurauksena oli kaviopaise ja sairasloma juuri kun Keravalla olisi ollut kenttäkisat. Käpälää paranneltiin pari viikkoa ja sitten Keravalla olikin sopivasti toiset kenttäkisat elokuun puolivälissä. Lemu oli megalomaanisen vetelä, joten kouluradalta ei paljon pisteitä herunut. Sen sijaan löysin kouluradalta edelliseltä ratsukolta irronneen kengän ja jonkun kanssakilpailijan koulupiiskan. Nämä löydöt suoritin, kun pyörin radalla odottamassa lähtömerkkiä. Tietysti ilmoitin kovaäänisesti löydöksistäni ja stewardi kirmaili noutamassa ko. rojuja pois. Harmi etten löytänyt yhtään rahaa vaikka tiirailin nurmea ns. silmä kovana.

Rataesteillä putosi yksi puomi, kuten kovin usein tuppaa käymään. Ja maastoradalta keräsin virheitä sitten enemmänkin, tulin vedelle liian tiukan kurvin ja jarrutin laukan kokonaan pois ja Lemupa ei siitä enää lähtenytkään eteenpäin vaan hyytyi vesirajassa olevan mökin eteen. Joten 20 vp kiellosta ja puoli päivää yliaikaa.

Täältä löytyy kaverini Annin taltioimaa kuvamateriaalia kaikista osakokeista. Jos joku kärsii unettomuudesta, niin suosittelen lämpimästi katsomaan meidän koulutaaperrusta; silmät alkavat takuulla lupsahdella tosi nopeasti.

https://www.youtube.com/watch?v=xrz6XWk62sc 

https://www.youtube.com/watch?v=vYc9iY6XGoE

https://www.youtube.com/watch?v=w-DnkKHhsmU

Kaverini Taru löysi tällaisen otoksen naamakirjasta, näyttää siltä että taidan haluta oikealle. Tämä lienee se ns. johtava ohjasote, millä hienovaraisesti kerrotaan hevoselle minne päin halutaan seuraavaksi.

Seuraavana viikonloppuna olimme hupaisalla Karvamoporisteilyllä tovereiden kanssa Tukholmassa, Päivi kertoo jossakin välissä tarkemmin retkestä. Mielenkiintoinen pikku episodi tapahtui höyrysaunassa (yhteissauna allasosastolla, jossa siis ollaan uikkarit päällä): hieman virvokkeita nauttinut herrasmies nukkui (lue: oli sammunut) saunassa, heräsi kaakatukseeni, kohdisti harittavan katseensa ruhooni, totesi: ”Kaameat Tissit” ja tuli aivan pokkana puristelemaan rintavarustustani sen pidemmittä puheitta. Noh, meillä oli toveri Päivin kanssa juuri juttu kesken, joten en moiseen Jormaan kiinnittänyt juurikaan huomiota, hätistelin vaan hivenen loitommalle, kun jatkuvasti oli kourimassa. Kaikenlaisia sankareita sitä tapaakin matkallaan hautaan.

Risteilyn jälkeisenä viikonloppuna jatkoinkin taas kenttäkisojen parissa Kangasalla. Kipan tuloslista kertoo karua kieltään: reilu sata virhepistettä oli päivän saldo eli ei aihetta hurraa-huutoihin.

Aikaisemmin päivällä samalla maastoradalla ratkottiin ponien SM-mitalit ja se oli todella pelottavaa katsottavaa. Tai siis pelottavaa oli se, ettei juurikaan ollut katsottavaa. Olin loppuradan vesiesteen läheisyydessä ja siinä oli myös radan lähtö ja maali aivan vieressä. Yksi toisensa jälkeen ponit starttasivat matkaan – ja katosivat yläpellolle palaamatta takaisin. Siinä vaiheessa, kun neljä ponia oli lähtenyt matkaan yhdenkään ilmestymättä takaisin, alkoi tulla sellainen tunne, että yläpellolla väijyi joku Stephen Kingin kauhukirjojen ratsukoita syövä otus. Kahdeksasta ponista näin kaksi hylättyä poistuvan radalta ja yhden maaliin päässeen, viisi katosi jälkiä jättämättä. Vähemmästäkin alkaa täti-ihmisen puntti tutista!

Vaikkei ratsukonsyöjähirviötä (ehkä) ollutkaan, niin silti suoritin kunnon rämpimistä maastoradalla, missä en meinannut päästä coffinin a-osan tukista yli ollenkaan. Ensin Lemu juoksi esteestä ohi (ei ollenkaan tyypillistä), sitten se ei oikein osannut päättää aikooko hypätä vai ei (todella epätyypillistä) ja sitten se ylitti esteen ryömimällä ja meinattiin siinä tuiskahtaa rähmällemme, kun toinen etujalka takertui hetkeksi esteeseen. Onneksi tukkia seurannut b-osan hauta ei ollut kovin leveä, koska ylitimme sen hoiperrellen käynnissä, kunnes sain taas Lemun poljettua laukkaan. Kotiin päin ajellessa oli vähän ”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä” – fiilis.

- Pynde